Vuoristoradassa

Oliko yllätys kenellekään? 

Siis muulle kuin minulle itselleni? Että tässä kun odottelee lääkäriä ja lopullisia tuloksia, niin se mieliala ehtii vaihdella laidasta laitaan. Syöpäsairaan todellisuus sai sitten minutkin kiinni. Olihan tästä ollut puhetta, mutta vaikka tietää, sitä ei voi kunnolla käsittää. Että nämä päivät ja fiilikset vaihtelevat aika rajustikin. Ja että odottaminen ja epätietoisuus on kaikkein raastavinta.

Nyt ollaan sitten pohjalla. Vielä eilen olin hyvällä tuulella. Ja en nähnyt edessäni mitään muuta kuin syksyn, johon kuluu hoitoja ja niiden hoitojen rytmittämää elämää. Mutta en ollut masentunut, surullinen, ahdistunut enkä mitään muutakaan alavireistä.

Joten tämä päivä fiiliksineen tuli kyllä totaalisesti puun taka. Ihan vahingossa ja pyytämättä. Epätietoisuus iski lujaa ja olo on sen mukainen. Vaikka asia ei pyöri koko aikaa päässä, on se alitajunnassa ja koko ajan siellä pinnan alla. Mahassa tuntuu hieman epämukavalta. On hieman vaikea keskittyä mihinkään. Olen aloittanut tänään monta asiaa, mutta en lopettanut niistä yhtäkään. Tai no, yhden sain tehtyä.

Vai tuliko tämä siitä, että eilen leikkaushaava muuttui kipeämmäksi ja minulle nousi kuume, minkä johdosta aamulla taas sairaalassa tarkistettavana? Eihän siinä mitään normaalista poikkeavaa ollut. Kotiin lepäämään ja Buranaa nassuun. Olen tässä muutaman päivän aikana ehtinyt sen verran lepäillä että en saanut enää edes päiväunia nukuttua. On siis pitänyt olla valveilla koko päivä. Ja silloinhan on aikaa mietiskellä.

Huomenna uusi yritys. Minulla on lista tehtävistä asioista. Vaikka virallisesti sairaslomalla, niin tietäähän sitä yksityisyrittäjän arjen. On paljon asioita, mitä pitää kuitenkin työstää. Jospa vain laittaisi numerojärjestykseen ja alkaisi hommiin.