Kaikkea muuta sälää

Onhan tämä sairastaminen ja hoidoissa käynti muutakin kuin vain ne viralliset hoidot kolmen viikon välein Syöpäklinikalla. Ensinnäkin kyllä tässä nyt iski tajuntaan, että minun elämäni aikataulutus tulee Meilahdesta ylemmältä taholta. Sen mukaan sitten mennään.

Hoitoihin liittyy aika tiukkana seurantana se valkosolujen määrä. Jos liian vähän eli ei ole noussut riittävästi ennen uutta hoitokertaa edellisen hoidon jälkeisestä romahduksesta, niin hoidon yhteydessä tulee valkosoluja kasvattavaa ainetta rokotteena. Sitä varten täytyy luonnollisesti käydä labrassa aina ennen hoitokertaa. Ja muutaman kerran myös lääkärissä.

Ja ennen sitä ensimmäistä kertaa tuli labrakäyntejä enemmänkin. Ensinnäkin, ensimmäinen labrakäynti ennen varsinaista lääkärikäyntiä Meilahdessa. Jostain syystä siitä jäi todella hurjat mustelmat ja arka suoni. Ei kyllä verikoetta otettaessa ollut mitään erikoista. Mutta ei vain oikein ottanut parantuakseen.

Sitten piti tarkistaa kilppariarvot. Kilpparilääkärin mukaan sitä lääkitystä on turha säätää ja pohtia niin kauan kuin on syöpähoito päälle. “Olet kuitenkin sen verran huonovointinen, että ei pysty määrittelemään oikein mitään. Tätä hommaa jatketaan kun hoidot ohi.” No niin sitten tehdään. Mutta koska olo on nyt kuitakuinkin, oikeastaan viittä vaille, siedettävä, niin arvot oli kontrolloitava ennen hoitojen aloittamista. Ei kun varaamaan labraan aikaa. Olin myös nokkelana ajatellut, että jos menen sen kanssa labraan perjantaina, suonet kestävät taas sen viimeisen labran seuraavana tiistaina. Suunnitelma hyvä, toteutus huono. Menin sitten kiireessä rutiinilla ottamaan Thyroxinin nassuun heti aamusta. Ja heti kohta sitten perumaan se labra. Uusi yritys maanantaina.

Tiistaina olikin sitten hoitopäivä ja sitä ennen viimeinen labra tältä erää. Koska minulla alkaa myös se hormonihoito, piti selvittää onko minulla vielä kuukautiset vai ei. Luulisi selviävän kysymällä, mutta enpä olisi osannut vastata. Sen verran monta vuotta olen päässyt nauttimaan kuukautisvapaasta ihanasta elämästä hormonikierukan ansiosta. Joten hormoniarvot ja sen mukaisesti arvot piti tietysti myös tehdä ennen hoitojen aloittamista.

Ja tästä päästäänkin tähän muuhun sälään noiden jatkuvien labrassajuoksemisten lisäksi. Minun kasvaimen reagointi hormoneihin teki siis sen, että hormonikierukka lähti. Ja aika nopeasti. Kasvaimen reagointi estrogeeniin 98% ja progesteroniin 98%. Aika tapissa. Ko. hormonit vaikuttavat kasvaimen kasvuun ja hormonihoidoilla sellainen pyritään estämään jatkossa. Hormonihoito tulee siis kestämään viisi vuotta. Bonuksena kaupan päälle sain tietysti ne kuukautiset takaisin. Nyt tietäisin, mitä vastata, jos kysyttäisiin. Ja kun on tuollainen lääkitys, sain myös uuden kelakortin! Tuli postissa. Ei hajuakaan, mitä hormonihoito maksaa, mutta varmaan jotain. Ellei muuten, niin jo pelkästään keston vuoksi.

Mitä vielä? Hirveästi tuli erilaista hoito-ohjettaa: pahoinvoinin hallintaan ja helpottamiseksi, kuivuvan ihon, erityisesti jalat ja kädet, sekä kuivuvien limakalvojen hoitoon. Ei tämä kuulkaa nyt niin kovin hehkeätä puuhaa ole. Käsiä ja jalkoja en nyt aio erikseen huomioida, niitä tulee rasvailtua muutenkin. Pieni yllätys oli, että kynsiä suositellaan lakattavaksi. Miehet voivat hoitaa asian vaikka värittömällä kynsilakalla. Ilmeisesti antaa suojaa, kun kynnet liuskoittuvat. Ja suositellaan niille jaloille taas niitä suolakylpyjä. Ehkä sitten kun ei muuta jaksa. Hieman etukäteen kyllä huolestuttaa mahdollinen suun limakalvojen kuivuminen ja siitä tulevat ongelmat. Suu saattaa tulla haavoille, minkä jälkeen syöminen ja juominen oli sitten siinä. Eli suuta pitää hoitaa ja yrittää edistää syljen eritystä. Kotiin siis apteekin kautta. Ostin syljen eritystä lisääviä imeskelytabletteja ja suusuihketta. Veden juontia suositellaan. Ensinnäkin se pitää suusta huolta ja toiseksi, se puhdistaa myrkkyjä  kropasta, kun huuhtelee munuaisia. Ok, ihan ymmärrettävää. Konkreettinen seuraus on, että ei sitä vessan ovea kannata sulkea välillä. On sen verran tiheässä käytössä.  

Lisäksi hoitojen aikana muiden vitamiinilisien ja erityisesti luontaistuotteiden käyttö on kielletty. Omalta osalta tämä tarkoitti sitä, että käyttämäni D-vitamiini jää purkkiin. Harmi. Kilppariseurannassa kävi ilmi, että oma D-vitamiinin tasoni oli reilusti alle nykykäsityksen mukaisen riittävän tason. Suosituksen ollessa 80 nanomoolia litrassa, minulla se oli 46 nmol/l. Jossain on kyllä annettu viralliseksi viitteeksi 40-80 nmol/l. Ja samaan hengenvetoon todetaan, että yleisen käsityksen mukaan arvoa alle 50 nmol/l pidetään puutostilana. Sekavaa. Lääkärin määräämällä nestemäisellä reseptivalmisteella saatiin pieni nousu, mutta vain 56 nmol/l. Eli sitten siirryttiin luontaistuotekaupasta saatavaan Solgarin D-vitamiiniin ja kunnon hevoskuuriin. SIllä sain arvot ylös riittävälle tasolle. Taitaapa taas sitten laskea. Mutta tämähän menee siihen samaan piikkiin “kun voi huonosti joka tapauksessa, palataan asiaan hoitojen jälkeen”.

Näillä nyt sitten mennään eteenpäin. Seuraavaksi varmaan ihmettelen, että tuleeko niitä sivuvaikutuksia ja oireita ja jos tulee, niin minkälaisia ja kuinka kovana.