Hieman jännittyneenä, mutta toisaalta varsin rentona,
odottelin millaisia vaikutuksia hoidoista tulee. Ensimmäisen hoidon jälkeen
selvisin ne pari kortisonin huuruista päivää todella hyvin. Olo oli mahtava,
olin virkeä ja jaksoin. Niinhän sitä vähän lupailtiinkin. Ainoat oireet olivat
pieni nipistely mahassa siitä kortisonista johtuen ja kielen pieni tunnottomuus
ja makuaistin kärsiminen. Kaikki maistui jotenkin samalta. Harmi, sillä olimme
hyödyntämässä koira-vapaata iltaa ja menossa ulos syömään koko porukka. No sama
se.
Olo oli kyllä niin loistava, etten oikeastaan osannut nähdä
tai kuvitella, että minä edes tulisin kovin kipeäksi tai pahoinvoivaksi niistä
hoidoista. Omahoitaja oli kyllä varoittanut monen todenneen ollensa aivan terve
ja tulleensa sairaaksi sitten niistä hoidoista. Juu, en minä. Kuinka tyhmä sitä
sitten voikaan olla ja vähän tietää. Luulo ei ole tiedon väärti, ei tässäkään
tapauksessa.
Kortisonikuuri loppui aikanaan. Toisena hoidon jälkeisenä
päivänä oli enää aamutabletti. Kyllähän se päivä siinä meni ihan hyvin.
Seuraavana aamuna alkoikin ja hieman väsyttää ja tuntua kökköiseltä. Sellainen
olo, kuin olisi flunssa tulossa. Vähän kurkussa kipeyttä ja karheutta ja
väsyttää. Illalla oli se sovittu ruokailu ulkona. Olo kävi koko ajan
tukalemmaksi. Ei oikein huvittanut jutella, kun kurkki oli kipeä. Suuta alkoi
myös kuivata enemmän ja enmmän. Kipuja alkoi olla vähän joka puolella. Jaloissa
ja käsissä oli kihelmöintiä. Koko kropassa meni ristiin rastiin kipuimpulsseja.
Sitten alkoivat kunnon kivut ja säryt. Koko kropassa oli
epämääräisiä särkyjä ja puutumisia. Suu kuivui. Kurkku oli koko ajan kipeämpi
ja olo oli kuin pahimmassa flunssassa. Ilman helpottavaa kuumetta. Se olikin
ainoa hyvä asia, että kuume pysyi poissa. En ole aiemmin kokenut niin
kokonaisvaltaista kipua ja särkyä. Olin odottanut sitä “krapulanomaista”
pahoinvointia, mutta tämä oli jotain aivan muuta. Minulla ei ollut huono oli.
Minua sattui. Koko ajan ja joka paikkaan. En ole koskaan kärsinyt suonenvedoista,
nyt oli jalka koko ajan siinä hilkulla. En voinut nukkua, en voinut olla
ylhäällä enkä voinut muuta kuin yrittää vain olla.
Jossain vaiheessa yötä vihdoin muistin oma hoitajan
viimeisen neuvon. “Ota sitten sitä buranaa, ihan turha kärvistellä.” Otin.
Auttoi sen verran, että sain vähän nukuttua. Seuraava päivä oli jo parempi.
Oireet olivat ja pysyivät, mutta huomattavasti lievempinä. Pystyin jopa
lähtemään mukaan aloittamaan remontin tekemistä uudessa kodissa. Tosin, taisin
ottaa huilivuoroja muidenkin edestä.
Päivien edetessä omakin olo helpottui hieman lisää. Mutta…ei
se enää täysin hyväksi tullut. Tässähän on toki vielä kaksi viikkoa seuraavaan
hoitoon ja olo toki saattaa parantua vielä paljonkin, mutta jo nyt pelkään taas
tulevia oireita. Päälle on jäänyt pieni kökköisyys ja lievä kurkun kipu.
Lisäksi toinen jalka pistelee ja puutuu enemmän kuin toinen. Kieli on hieman
tunnoton, vähän sama fiilis kuin jos on juonut liian kuumaa ja kieli on jonkin
aikaa arkana. Nyt on vain koko ajan arkana ja puutuneena. Lisäksi olen saanut
kroonisen mahakivun. Joskus se vihloo kovemmin, ja silloin piti maata keskellä
laittaa sielä remontin keskellä, vaikka suurimman osan aikaa se maha vain on
tasaisesti kipeänä. Syömisestä vatsa ei pidä, sen jälkeen tulee vihlomisia.
Bonuksena sain jotain silmääni. Oikea silmä turvoksissa, aivan
kuin silmätulehduksen jäljiltä. Hieman rauhoittui yön aikana, mutta oli vieä
aamulla kuitenkin arka. Jotenka aloitinkin aamun soittamalla Meilahteen ja
tarkistin, pitääkö tulla näyttämään nyt vai vasta jos tulee kuume. Vasta sitten
kun tulee kume. Sopii minulle. Ei muuta kuin remonttikamat taas kasaan ja
uudelle kämpälle hommailemaan. Tai makaamaan lattialle.
Olen myös väsynyt. En sillain, että pitäisi nukkua, mutta
uupunut. Tarvitsen taukoja hommailuun. Huono homma, sillä se työremontti on
vielä hieman kesken. Ei huvittaisi venyttää sitä yhtään enempää kuin nyt on jo
joutunut tekemään. Sitä omaa uuden kodin remontti voi sitten tehdä hieman
rennommalla aikataululla. Kaikesta huonost olosta huolimatta olen siis jossian
määrin toimintakykyinen. Vaikka en siten kuin kuvittelin, täytynee olla melko
tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti