Hoito 2 / 6 ja mitä siitä seurasi

Nyt on kulunut muutama päivä hoidosta Nro2. Oikeastaan melkein viikko.

Eihän se itse hoito tunnu miltään. Eikä minulle tule sen hoidon aikana mitään oireita. Niistä ei nyt hirveästi siellä puhuta, mutta säännöllisestihän ne hoitajat, lähinnä se omahoitaja, käy kysymässä “onko kaikki ok?”, “onko mitään tuntemuksia?”. Oletan, että jotkut sivuoireet voivat olla kovinkin rajuja, sillä tällä kertaa hoitajat keskustelivat siitä minkälaista kanyyliä käyttävät. Kummasta mallista saa nopeammin tarvittaessa lääkkeet sisään ja kyse ei ollut varsinaisesta hoitolääkkeestä… Mittailivat sitten siinä, että “ei siinä toisessa ole kuin parin sentin ero, että oikeastaan saman verran ehtii mennä sytostaattilääkettä joka tapauksessa… “. En ehkä halunnutkaan keskustella enempää mahdollisista sivuoireista ja niiden hoitamisesta juuri sytostaattihoidon aikana.

Hoidon aikan jääpaloja piti tunkea suuhun jatkuvalla syötöllä. Koska edellisellä kerralla oli tullut niitä suuoireita. Lisäksi pohdinnassa oli se voimakas muun oireilun alkaminen oikeastaan välittömästi kortisonikuurin loputtua. Joten nyt yritettiin lieventää; kortisonia kun otetaan varsinaisen kuurin aikana 5 tablettia kolmen vuorokauden aikana aloittaen hoito edeltävänä iltana ja päättyen hoidon jälkeisen toisen päivän aamuun, niin nyt hieman jatkettiin. Vielä kolmantena päivänä hoidosta otetiinkin vain aamulla 4 tablettia ja vielä seuraavana päivänä 2 tablettia. Itse olin epäileväinen, että tämä vain siirtää oireiden alkamista. Mutta onhan noilla hoitajilla kokemusta ja muistaen oireiden voimakkuuden, olin valmis kokeilemaan.

Ja sitten ehkä se olennaisin muutos hoitoon. Kun edellisellä jaksolla ne leukosyytit ja erityisesti neutrofiilit laskivat niin rajusti, niin nyt sitten tuli peliin se valkosoluja kasvattava rokote. Rokotetta on olemassa kahta eri valmistetta; toinen on kertarokote ja toinen otetaan viisi kertaa. Kertahoidolla hoitava on huomattavasti kalliimpi, mutta kuulemma ovat teholtaan ja vaikutukseltaan samanarvoisia. Kummastuttaa silti, miksi kalliimpi maksaa reilun 1000 euroa ja edullisempi, vaikka on useammin otettava, maksaa vain murto-osan siitä. Muistaakseni 100 – 200 euroa. En nyt ole ihan varma tuosta. Minulle määrättiin se kertarokote, Neulasta, ja siitä sitten vain reseptin kanssa apteekkiin. Tässä vaiheessa olin tyytyväinen, että lääkkeet ovat minulle erityiskorvattavaia.  2 400 euroa kahdesta rokotteesta (tämä hoitokerta ja vielä seuraava) olisivat jo hieman tuntuneet. Niin, tuo rokote pitää ottaa aikaisintaan 24 tunnin kuluttua itse hoidosta ja se pistetään itse tuohon vatsanahkaan. Minua oli jo aiemmin varoitettu, että hae ajoissa, kyseistä tuotetta ei välttämättä apteekeissa ole hyllytavarna. Ja niinhän se meni minullakin tilaukseen. Olin ajoissa liikenteessä ja rokotteet hyvässä hoidossa jääkaapissa. Joten hoitoa seuraavana päivänä reippaasti mahamakkarasta kiinni ja piikkiä peliin. Ei tuntunut miltään. Mutta mutta, no pain, no gain! Pieni lupaus, että tästä rokotteesta seuraa siten lisää kipuja. Nivelet ja erityisesti alaselkä saattavat särkeä kovastikin. “Niistä ei pidä huolestua, menevät kyllä aika nopeasti ohi.” Sitten vain siis rokotusoireita odottelemaan.

Ensikommenttina toisen hoitokerran oireista voisi sanoa, että kylläpä väsyttää. Aluksi tuntui, että kortisoni tekee taas tehtävänsä, mutta ehkä sitten hieman eri tavalla tällä kertaa. Piristi kyllä eikä nukuttanut. Mutta kun se hetki tuppasi päälle klo 2 – 4 yöllä, niin aamulla ei enää hymyilyttänyt. Päivä oli aika takkuista vain vajaan neljän tunnin yöunella. Ensimmäisellä kerrallahan kortisoni ei valvottanut, vaikka siitäki varoiteltiin. Nyt otettiin sitten takaisin korkojen kera. Ja tätä tapahtui useampana yönä. Muuten olo alkoi tuntu vastaavalla tavalla tukkoiselta kuin ensimmäisenkin kerran jälkeen, mutta ei ihan niin pahasti. Olisiko se kortinsonilla lieventäminen sitten auttanut. Tosin, tämä I nyt tarkoita, etteikö oireita ja huonoa oloa olisi ollut. Kyllä oli, mutta vain vähemmän kuin aiemmin.

Kaksi päivää Neulasta-rokotteen ottamisen jälkeen tulivat pienet ja lievät nivelkivut. Ei todellakaan mitään ihmeellistä. Aamulla tuntui jaloissa ja nivelissä vähän samalta kuin olisi juossut 30 km lenkin. Tätä fiilistähän olen kaivannut… Ja sitten pitkin päivää sellaista kevyttä ja hetkittäistä särkyä. En nyt ehkä mitenkään erityisenä sivuoireena tätä mainostaisi. Olin jotenkin odottanut, että reagoisin tähänkin tietysti voimakkaasti. Mutta tässä se nyt taas nähtiin; kaikki on täysin yksilöllistä ja näköjään melko sattumanvaraista. Näin oletin. Ja olin taas väärässä. Ei mennyt kuin vuorokausi eteenpäin, niin tulihan niitä särkyjä. Tasaisesti nivelissä ja luissa. Erityisesti kantapäät olivat niin kipeät, että kävely oli hieman ikävää. Särky ei ollut mitenkään kestämätöntä ja todella kivuliasta, vaan sellaista tasaisen tappavaa jomotusta. Tunne muistutti edelleen sitä, että on juossut sen koko maratonin kovalla alustalla ja seuraavana päivänä jalat jomottavat.

Suuoireet eivät ole niin pahat kuin viimeksi. Toki makuaisti lähti taas aika livakasti ja se kyllä meni nyt aika totaalisesti. Kaikki ruoka maistuu melkein jopa pahalle. Mutta sen verran opin, että en ole lohduttanut itseäni sokerilla = suklaalla ja olen säästynyt sammaksen muodostumiselta. Varmuuden vuoksi se karpalomehu kyllä odottaa tuolla kaapissa. Kädet ja jalat kuivuvat todella paljon. Mutta vaikea tässä nyt on erotella, mikä johtuu mistäkin. Ne kun tuppaavat kuivumaan minulla joka tapauksessa ja nyt tuli taas kylmemmät ilmat.

Summa summarum; oireet tulivat taas, lisättynä kasvurokotteen tuomilla lisäsärkemisellä. Oleb myös kokonaisuutena hieman väsyneempi. Toisaalta kokonaisolo on kuitnekin parempi kuin ensimmäisellä kerralla. Valitettavasti se ei tunnu siirtyvän kokonaan asioiden hoitamiseen, hieman on takkuista tämä touhuaminen.

Suunnitelmissa onkin nyt ikkunapokien ja Lapsen No2 huoneen maalausta uudessa kämpässä sekä varaston siivousta ja niiden tavaroiden siirtäminen jo uuden talon varastoon. Olen nyt jotenkin päättänyt, että olo ei tästä pahene ja pystyisin ne viikonlopun aikana hoitamaan. Voi olla, että se kunnon oire-olo iskeekin vasta sitten kun kortisonilla lieventäminen loppuu. Mutta sittenhän viikonloppu on jo ohi ja hommat hoidettu.

Sitä paitsi, olenhan jo kuitenkin saanut aloitettua muuttoa siitä lähes tärkeimmästä; jouluvalot on pihapuussa.