lauantai 3. tammikuuta 2015

Elämää hoitojen välillä

Aika paljon tämä kirjoittelu on, kaikesta ennakkosuunnitelmista huolimatta, kääntynyt vain hoidon oireiden luettelemiseksi. Yllätys se on kyllä ollut itsellenkinin. Eikä se kolme viikkoa hoitojen välillä ole niin pitkä aika, että siinä ehtisi kehittää oikeastaan mitään muuta. Hyvä kun niistä oireista jotenkin selviää. Mutta mitä muuta sitten siinä välillä oikein tapahtuu?

Ihan rehellisesti; ei oikein mitään. Kun oireilu antaa periksi, kerää taas itsensä ja katsoo, mihin kaikki hommat ja tekemiset on jäänyt. Sitten suunnittelee taas tehtäviä asioita. Ja aloittaa jostain. Yleensä ehtii tehdä yhden tai kaksi asiaa eteenpäin, hyvässä lykyssä jopa kokonaan pois, ennen kun taas levätään. Tai mennään Meilahteen / lääkäriin / labraan.

Olen ottanut tavaksi hyvinä päivinä tehdä aamusta työasioita. Sähköpostia ja asioiden suunnittelua. Joulun aika on kyllä ollut siellä rintamalla varsin hiljaista, kun tuntuu kaikilla vastapuolilla olevan omat joulukiireet. Kauppaa saisi toki olla enemmänkin. Tosin se sitten aina vaatii hyvän päivän juuri siihen kohtaan. Pitää hakea tavaraa varastosta, pakata ja viedä postiin. Ei kuulosta kummoiselta, mutta huonona päivänä jokseenkin haastavaa. Olen miettinyt, että ellen olisi yksityisyrittäjä, miten hoitaisin päivätyöni ulkopuolisella työnantajalla? Todennäköisesti en mitenkään, vaan olisin sairaslomalla.

Olenpa siis käyttänyt niitä hyviä päiviä edelleen asunnon järjestelyyn muuton jäljiltä. Minulla on nyt kyllä jo hallussa aika pitkä lista tehtävistä asioista; kiinnitä wc:n peili, pidennä verhot, kiinnitä valokuvat ja taulut seinille, pese kodinhoitohuone ja pesuhuone….Lista ei vain tunnu lyhenevän millään.

Leikkauksen jälkeen,
hiukset vielä tallella
Olen pitänyt kirjaa päivistä, siis kirjaimellisesti päiväkirjaa. Siitä, mitä milloinkin on tapahtunut ja lyhyesti, onko päivä ollut hyvä vai huono. Tässä vähän siis tilastoja. Olen nyt sairastanut 102 päivää. Olen aloittanut tuon laskemisen siitä, kun menin leikkaukseen. Siihen astihan olo oli “normaali”. Tuosta ajasta hyviä päivä on ollut 43. Hyvä päivä määritellään siten, että en ole edes erityisen väsynyt, saati sitten ole muita oireita, vaan olo on oikeastaan täysin normaali ja pystyn olemaan toimintakuntoinen. Huonoja päiviä yhteensä 59, joista sairaalassa sisällä 12. Selvyyden vuoksi todettakoon, että leikkauksesta meni kuitenkin lähes kuukausi ennen varsinaisten hoitojen aloittamista ja siinä välissä olin täysin normaalissa ja erittäin hyvässä kunnossa 24 päivää eli yli puolet koko tarkastelun hyvistä päivistä.

Hyvien ja huonojen päivien suhde hieman muuttuu, jos tarkastellaankin asiaa hoidoista lähtien ja jätetään leikkaus huomioimatta. Hoitojen aloittamisesta olen sairastanut 66 päivää. Siihen mahtuu hyviä päiviä 19 (29%) ja huonoja 47 (71%) … . Huonoihin päiviin sisältyy sairaalassa sisällä vietetyt 9 (12%) päivää. Ei ihme, että tuntuu vähän kököltä. Kuulemma hyväkuntoinen kestää hoidot ja toipuu niistä paremmin kuin hieman heikomassa kunnossa oleva. Missä jamassa olisinkaan, jos en olisi urheillut senkään vertaan, mitä tein viime kesänä. Vaikka en aktiivisesti treenannutkaan, niin kävin kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti juoksemassa.

Juuri ennen ensimmäistä hoitoa,
leikatut hiukset

Muuten olen käyttänyt aikaa oman ulkonäön ihmettelyyn. Leikkasin siis suosiolla hiukset silloin heti ensimmäisen hoidon jälkeen. Kun lähti niin kevyesti tuppoina pois. Oletin, että se millin sänki siitä sitten häviää kokonaan vähitellen. Nyt on tässä ihmetelty aika kauan kun sänki vain kasvaa… Mieleen tulee väkisinkin, että olisinko sittenkin voinut kuulua niihin siihen muutaman prosentin joukkoon, jolta ei hiukset lähdekään sytostaattihoitojen seurauksena. Ehkä tässä tilanteessa ei kannata käyttää vähäisiä energioitaan tuon asian ihmettelyyn. Mutta tulipa nyt kuitenkin mieleen. Tosin, sanottiin myös, että kulmat ja ripest lähtevät usein vasta tämän cef-hoidon aikana. Ehkä ne sitten kaikki tippuvat tässä jossain vaiheessa.

Ja elämä ilman hiuksia
Koiran kanssa haluaisin kyllä käydä enemmän ulkona kävelyllä. Pidemmät kävelyt vain tuntuvat hieman raskailta ja olen niiden jälkeen todella voipunut. Mutta edes joitain kävelyjä tulee tehtyä hieman lyhyempänä. Ja ne sitten onkin ainoat ulkoilut kun ulkoiluun en oikein lue siirtymistä sisälle autoon ja autosta kauppaan. Tuo kyllä pistää harmittamaan. Ja se, eli ulkoilu ja urheilu, on asioita, joita ehkä sittenkin pyörittelen ja suunnittelen eniten päässäni. “Sitten joskus…” ajatuksella.

Toistaiseksi näyttää siltä, että säästyn tässä cef-hoidossa pahimmilta pahoinvoinneilta. Mutta olo on kokonaisuuten kyllä heikompi kuin ennen. Eli ei tässä nyt mitenkään hurrata hoitojen välillä ja kehitetä hirveästi tekemistä. Olo on todella heikko ja tutiseva koko ajan. Ja kyllä tarvitsen ne lääkkeet sen lievänkin pahoinvoinnin kurissa pitämiseksi. Tai voihan se olla, että tämä lääke tepsii ja siksi säästyn pahimmalta. Joka tapauksessa, toimintakyky on nolla. En edes suunnitellut lähteväni mukaan ruokakauppaan, vaan jäin lämmittämään sohvaa. Oloa pitää myös kurissa annettu ohje; pieniä ruoka-annoksia riittävän tiheästi.

Viimeistä päivää näitä koristeita

Yksi asia tässä nyt kuitenkin on tehtävälistalla ja sen aion tehdä. Tavalla tai toisella. Joulukoristeet lähtee. Kuusessa on kahdet valot ja toiset irtisanoivat toimintansa ja nyt näyttää jokseenkin tyhmältä. Eli se oli lähtökäsky. Epäilen kyllä, että koristeiden pakkaamiseen menee enemmän kuin vain yksi päivä.

1 kommentti:

  1. Hei Jaana
    Minun kälyni ja parhain ystäväni sairastuivat aikanaan agressiiviseen rintasyöpään n. 10 v sitten. Molemmat edelleen elämässä ja perheessä kiinni vaikka rinnat meni ( se on pieni juttu). Hoidot olivat rankkoja ja väsy vei tullenmennen ja palatessa. Molemmilla oli taustalla aktiivinen liikuntatausta ja se auttoi toipumessa. Muistan hyvin, kun esim. ystäväni jaksoi hädin tuskin kävellä 10 m syshoitojen jälkeen. Mutta päivä päivältä matkat piteni ja olo koheni. Kaiksesta sydämestäni toivon, että hoidot tepsii ja jonain päivänä olet taas tolpillasi. Siihen asti tee kuten ystäväni: keskity joka päivä ainoastaan tähän päivään, iloa tuottaviin asioihin ja perheeseen voimien mukaan.
    Seuraan tilannettasi blogin välityksellä. Rakkaita terveisiä Eija


    VastaaPoista