Aika paljon tämä kirjoittelu on, kaikesta ennakkosuunnitelmista
huolimatta, kääntynyt vain hoidon oireiden luettelemiseksi. Yllätys se on kyllä
ollut itsellenkinin. Eikä se kolme viikkoa hoitojen välillä ole niin pitkä
aika, että siinä ehtisi kehittää oikeastaan mitään muuta. Hyvä kun niistä
oireista jotenkin selviää. Mutta mitä muuta sitten siinä välillä oikein
tapahtuu?
Ihan rehellisesti; ei oikein mitään. Kun oireilu antaa
periksi, kerää taas itsensä ja katsoo, mihin kaikki hommat ja tekemiset on jäänyt.
Sitten suunnittelee taas tehtäviä asioita. Ja aloittaa jostain. Yleensä ehtii
tehdä yhden tai kaksi asiaa eteenpäin, hyvässä lykyssä jopa kokonaan pois,
ennen kun taas levätään. Tai mennään Meilahteen / lääkäriin / labraan.
Olen ottanut tavaksi hyvinä päivinä tehdä aamusta
työasioita. Sähköpostia ja asioiden suunnittelua. Joulun aika on kyllä ollut
siellä rintamalla varsin hiljaista, kun tuntuu kaikilla vastapuolilla olevan
omat joulukiireet. Kauppaa saisi toki olla enemmänkin. Tosin se sitten aina vaatii
hyvän päivän juuri siihen kohtaan. Pitää hakea tavaraa varastosta, pakata ja
viedä postiin. Ei kuulosta kummoiselta, mutta huonona päivänä jokseenkin
haastavaa. Olen miettinyt, että ellen olisi yksityisyrittäjä, miten hoitaisin
päivätyöni ulkopuolisella työnantajalla? Todennäköisesti en mitenkään, vaan
olisin sairaslomalla.
Olenpa siis käyttänyt niitä hyviä päiviä edelleen asunnon
järjestelyyn muuton jäljiltä. Minulla on nyt kyllä jo hallussa aika pitkä lista
tehtävistä asioista; kiinnitä wc:n peili, pidennä verhot, kiinnitä valokuvat ja
taulut seinille, pese kodinhoitohuone ja pesuhuone….Lista ei vain tunnu
lyhenevän millään.
Leikkauksen jälkeen, hiukset vielä tallella |
Olen pitänyt kirjaa päivistä, siis kirjaimellisesti
päiväkirjaa. Siitä, mitä milloinkin on tapahtunut ja lyhyesti, onko päivä ollut
hyvä vai huono. Tässä vähän siis tilastoja. Olen nyt sairastanut 102 päivää.
Olen aloittanut tuon laskemisen siitä, kun menin leikkaukseen. Siihen astihan
olo oli “normaali”. Tuosta ajasta hyviä päivä on ollut 43. Hyvä päivä
määritellään siten, että en ole edes erityisen väsynyt, saati sitten ole muita
oireita, vaan olo on oikeastaan täysin normaali ja pystyn olemaan
toimintakuntoinen. Huonoja päiviä yhteensä 59, joista sairaalassa sisällä 12.
Selvyyden vuoksi todettakoon, että leikkauksesta meni kuitenkin lähes kuukausi
ennen varsinaisten hoitojen aloittamista ja siinä välissä olin täysin
normaalissa ja erittäin hyvässä kunnossa 24 päivää eli yli puolet koko
tarkastelun hyvistä päivistä.
Hyvien ja huonojen päivien suhde hieman muuttuu, jos
tarkastellaankin asiaa hoidoista lähtien ja jätetään leikkaus huomioimatta.
Hoitojen aloittamisesta olen sairastanut 66 päivää. Siihen mahtuu hyviä päiviä
19 (29%) ja huonoja 47 (71%) … . Huonoihin päiviin sisältyy sairaalassa sisällä
vietetyt 9 (12%) päivää. Ei ihme, että tuntuu vähän kököltä. Kuulemma
hyväkuntoinen kestää hoidot ja toipuu niistä paremmin kuin hieman heikomassa
kunnossa oleva. Missä jamassa olisinkaan, jos en olisi urheillut senkään
vertaan, mitä tein viime kesänä. Vaikka en aktiivisesti treenannutkaan, niin
kävin kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti juoksemassa.
Juuri ennen ensimmäistä hoitoa, leikatut hiukset |
Muuten olen käyttänyt aikaa oman ulkonäön ihmettelyyn.
Leikkasin siis suosiolla hiukset silloin heti ensimmäisen hoidon jälkeen. Kun
lähti niin kevyesti tuppoina pois. Oletin, että se millin sänki siitä sitten
häviää kokonaan vähitellen. Nyt on tässä ihmetelty aika kauan kun sänki vain
kasvaa… Mieleen tulee väkisinkin, että olisinko sittenkin voinut kuulua niihin
siihen muutaman prosentin joukkoon, jolta ei hiukset lähdekään sytostaattihoitojen
seurauksena. Ehkä tässä tilanteessa ei kannata käyttää vähäisiä energioitaan
tuon asian ihmettelyyn. Mutta tulipa nyt kuitenkin mieleen. Tosin, sanottiin
myös, että kulmat ja ripest lähtevät usein vasta tämän cef-hoidon aikana. Ehkä
ne sitten kaikki tippuvat tässä jossain vaiheessa.
Ja elämä ilman hiuksia |
Koiran kanssa haluaisin kyllä käydä enemmän ulkona kävelyllä.
Pidemmät kävelyt vain tuntuvat hieman raskailta ja olen niiden jälkeen todella
voipunut. Mutta edes joitain kävelyjä tulee tehtyä hieman lyhyempänä. Ja ne sitten
onkin ainoat ulkoilut kun ulkoiluun en oikein lue siirtymistä sisälle autoon ja
autosta kauppaan. Tuo kyllä pistää harmittamaan. Ja se, eli ulkoilu ja urheilu,
on asioita, joita ehkä sittenkin pyörittelen ja suunnittelen eniten päässäni.
“Sitten joskus…” ajatuksella.
Toistaiseksi näyttää siltä, että säästyn tässä cef-hoidossa
pahimmilta pahoinvoinneilta. Mutta olo on kokonaisuuten kyllä heikompi kuin
ennen. Eli ei tässä nyt mitenkään hurrata hoitojen välillä ja kehitetä
hirveästi tekemistä. Olo on todella heikko ja tutiseva koko ajan. Ja kyllä
tarvitsen ne lääkkeet sen lievänkin pahoinvoinnin kurissa pitämiseksi. Tai
voihan se olla, että tämä lääke tepsii ja siksi säästyn pahimmalta. Joka
tapauksessa, toimintakyky on nolla. En edes suunnitellut lähteväni mukaan
ruokakauppaan, vaan jäin lämmittämään sohvaa. Oloa pitää myös kurissa annettu
ohje; pieniä ruoka-annoksia riittävän tiheästi.
Viimeistä päivää näitä koristeita |
Yksi asia tässä nyt kuitenkin on tehtävälistalla ja sen aion
tehdä. Tavalla tai toisella. Joulukoristeet lähtee. Kuusessa on kahdet valot ja
toiset irtisanoivat toimintansa ja nyt näyttää jokseenkin tyhmältä. Eli se oli
lähtökäsky. Epäilen kyllä, että koristeiden pakkaamiseen menee enemmän kuin
vain yksi päivä.
Hei Jaana
VastaaPoistaMinun kälyni ja parhain ystäväni sairastuivat aikanaan agressiiviseen rintasyöpään n. 10 v sitten. Molemmat edelleen elämässä ja perheessä kiinni vaikka rinnat meni ( se on pieni juttu). Hoidot olivat rankkoja ja väsy vei tullenmennen ja palatessa. Molemmilla oli taustalla aktiivinen liikuntatausta ja se auttoi toipumessa. Muistan hyvin, kun esim. ystäväni jaksoi hädin tuskin kävellä 10 m syshoitojen jälkeen. Mutta päivä päivältä matkat piteni ja olo koheni. Kaiksesta sydämestäni toivon, että hoidot tepsii ja jonain päivänä olet taas tolpillasi. Siihen asti tee kuten ystäväni: keskity joka päivä ainoastaan tähän päivään, iloa tuottaviin asioihin ja perheeseen voimien mukaan.
Seuraan tilannettasi blogin välityksellä. Rakkaita terveisiä Eija