maanantai 25. tammikuuta 2016

Uusi vuosi, uudet kujeet?

No, ainakin on uusi vuosi. Uusien kujeiden perään en menisi kuuluttamaan. Ei mitään uutta tämän auringon alla. Päivät toistava itseään niin kuin yleensäkin ihmisillä normaalissa elämässä.

Kuntoilu jatkaa myös samaa rataansa.  Joulutauon jälkeen jumpat ovat alkanet. Eli tiistaiain puolitoistatuntia flow-liikuntaa ja torstaisin tunnin core harmony. Olen edelleen sitä mieltä, että nimien keksiminen eri jumppatunneille on melko mielikuvituksellista. Mutta ehkä ne jotain kertovat. Olen todella tyytyväinen näihin jumppiin. Ne aivan selvästi parantavat koordinaatiotani ja kropan yleistä liikkuvuutta ja toimintaa. Juoksenteluun kuuluu ne 2-3 lenkkiä viikossa. Tosin, olen vihdoinkin ymmärtänyt, lue: myöntänyt itselleni, muutaman perusasian.  



Tai oikeastaan vain yhden perusasian. Kunto ja toimintakyky ei kehity ellei haasta itseään hieman enemmän. Olen nyt siinä tilanteessa, että nykyinen juoksentelu ei oikeastaan vie enää ihan hirveästi suorituskykyä eteenpäin. En ole pystynyt pidentämään lenkkiä, vaan hölköttelen edelleen sitä vitosta. En ole myöskään lisännyt vauhtia. Jotta tästä saisi seuraavan askeleen eteenpäin, pitää lisätä tehoja jalkoihin. Ja sehän tapahtuu ihan tavallisella lihaskuntoilulla ja/tai erilaisilla juoksuharjoitteilla.

Jumpat, niin hyviä kuin ovatkin, eivät ole riittävän rankkoja, tai oikeammin haastavia, sen lihaskunnon parantamiseen. Joten kotona tehtävät pikkujumpat pitäisi muuttaa hieman vaativimmiksi. Ei sitä nyt tarvitse siitä huolimatta mitään älytöntä riehumista aloittaa. Riittää kun tekee enemmän kuin mitä nyt. Olen myös miettinyt, että sen kolmannen juoksulenkin ottaminen ohjelmaan oli sellainen näennäisratkaisu. Sain itselleni hyvän mielen, kun mukamas jaksan enemmän. No en kyllä oikeastaan jaksa. Järkevämpää olisi muuttaa tuo kolmas lenkki vaikka spurttien ja erilaisten vetojen tekemiseksi. Kehittäisi paljon enemmän. Ehkä sieltä sitten jossain vaiheessa tulisi se mahdollisuus juosta vähän pidempää lenkkiä.



Siinähän sitä olisi taas hyvä suunnitelma toteutusta vaille. Nyt pitäisi vain saada itsestään irti siihen suorittamiseen. Niin, tässä välissä voikin pohtia tuota sanavalintaa. Onko se suorittamista vai oikeasti mielekästä tekemistä? Minulla on hoitojen jälkeen ollut pakottava tarve päästä samaan kuntoon kuin ennen hoitoja. Ja kun siellä jossain takaraivossa siintää edelleen se pienen pieni haave vielä yhdestä maratonista. Mutta en oikein osaa arvioida, mikä olisi järkevä tai realistinen aikataulu tuon entisen kunnon takaisin saamiseksi. Ei ole hyvä, että pää askartelee koko ajan kuntoiluun liittyvien ajatusten kanssa.

Mutta…minulla on edelleen pieniä fyysisiä rajoitteita tuohon kuntoilun “suorittamiseen”. Olen yhä hieman väsynyt. Kuumat aallot tulevat edelleen ja öisiin herään niihin yleensä kaksi kertaa.  Joten pientä väsymystä jos kerran nukkuu katkonaisia yöunia. Ja vielä satunnaisesti käy niin ettei nukahdakaan kovin nopeasti uudestaan. Kontrollissa oli puhetta, että on hyvä ottaa se hormonilääke yötä vasten, helpottaa olemista päivällä ja kuumotukset tulevat sitten yöllä. Mutta kun se on nyt johtanut tuohon jatkuvaan heräilyyn, niin olen alkanut siirtämään Tamofenin ottamista siitä illasta aikaisemmaksi. Kun niitä kuumotuksia on joka tapauksessa, niin mitä sitä varomaan. Ajattelin, että jos helpottaisi hieman noita iota. Vielä ei ole juuri suurempaa muutosta tapahtunut, mutta katsotaan.  Ihan aamuun en voi sitä lääkkeen ottoa siirtää, kun siellä on se Thyroxinin ottaminen. Kellopeliä tämä oleminen.



Nivelkipuja on edelleen. Mutta melkein voisin sanoa, että ne ovat hieman laantuneet. Aina kun olen näin alkanut ajatella, kivut ovat ilmoittaneet olemassaolostaan. Rasitus lisää selkeästi särkyä. Eli vaikka liikunta tekeekin hyvää, niin myös kyllä hieman rasittaa. Jonkin verran on pientä pahoinvointia, mutta huimauskohtauksia on ollut vain pari. Väsymyksen vuoksi olen muutaman kerran jättänyt juoksematta kokonaan, mutta yleisimmin olen kyllä sittenväsymyksen ottaessa ylivallan  vain liikkunut hieman kevyemmin. Positiivisena seikkana voin todeta, että kroppa toimii tässä suhteessa “normaalisti”. Eli jos juoksu ei kulje, tuntuu vain sellaiselta normaalilta väsymykseltä, jolloin yleensä saa kyllä aina tehtyä jotain kunhan vain lähtee liikkeelle. Kiliprauhasen hoitotasapaino näyttäisi nyt siis löytyneen. Kohta on siitä kontrolli, joten mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan on menty.

Hiuksista on pieni päivitys. Kävin vihdoinkin kampaajalla. Tässä maassa vain U20lätkämajoukkuella ja minulla oli jäljellä takatukka-hiusmalli. Oli jo aikakin siis tehdä visiitti kampaamoon. Ja nyt sitten voikin lopettaa hiusten kasvun seuraamisen. Minusta päästiin jo heti leikkaamaan ihan normaali kampaus eikä tästä kyllä enää saa oikein mitään erityistä seurattavaa. Nyt siis lyhyt hiusmalli ja sitä aion hieman kasvattaa, mutta tämä on jo ihan tavallista leikkaa-kasvata touhua.


Tässä nyt sitten vain odottelen kilpparikontrollia ja lähestyvää vuosikontrollia.