maanantai 21. joulukuuta 2015

Väsymystä, rutiineja ja pientä säätöä

Eipä ole ollut paljon mitään uutta, joten ei ole tullut kirjoiteltuakaan. Mitäs sitä tyhjästä oikein saisi mitenkään edes mitään aikaiseksi. Mutta pieni tilannepäivitys on itetysti aina paikallaan. Joten lyhyt katsaus elämään tällä hetkellä.

Aloitetaan nyt kuitenkin taas toteamalla, että ei sillä syövällä kyllä ole oikeastaan mitään tekemistä nykyisessä elämässä. Toivottavasti ei myöskään jatkossa. Ne kontrollit tulee ajallaan, mutta se ovatkin ainoa, mikä enää vittaa syöpään. Kyllä tämä oleminen ja kaikki siihen liittyvät kärvistelyt ovat vain hoidoista toipumista. Ja hormonilääkityksen sivuoireiden selättämistä. Eikä niitä kyllä oikeastaan selätetä, vaan opettelen siis elämään niiden sivuoireiden kanssa. Hieman on mietityttänyt, että jos viisi vuotta menee tässä kärvistellessä, niin mikäköhän on kunto sitten viiden vuoden jälkeen. Selvinnee aikanaan.

Päivän toiminnot noudattavat edelleen samaa tuttua rutiinia. Aamusta koneella töitä, sitten mahdollisesti erinäisiä suoritettavia asioita ja loppupäivästä lisää töitä tai kotijuttua riippuen miten on jäänyt aikaa. Muutama aamu viikossa menee Koiran ulkoilutusvuorossa ja satunnaisesti jokin iltakin. Lisäksi päälle muutamat urheilukerrat. Ja sitä samaa sitten viikosta toiseen. Viikonloppuisin tehdään ruokaa vähän pidemmällä kaavalla ja sunnuntaina pesen pyykit.

Mutta voin rehellisesti todeta, että kaiken tekeminen on hieman sellaista kökköilyä. Päällimäisenä kaikessa on aivan tolkuton väsymys. Ja se kyllä leimaa näitä rutiinejakin. Luulen, että nyt on saavutettu se piste, että väsymys on kertaantunut ja saavuttanut jonkinlaisen huippukohdan. Lääkityskin tietysti väsyttää. Mutta iso vaikutus on luonnollisesti katkonaisilla yöunilla. Herään edelleen pari kertaa yössä. Lääkärin ohjeen mukaisenen aamunukkuminen ei oikein ole onnistunut. Sitä kuitenkin alkaa heräillä kun muukin talo herää aamulla. Ja sitten Koira alkaa pyöriä siinä sängyn vieressä. Olen kyllä yrittänyt. Muutaman kerran olen saanut torkahdeltua puoli yhdeksään. Ja kun uni aamusta on kuitenkin jo katkonaista, niin ei se tunnin pidempään nukkuminen asiaa mitenkään auta tai muuta. Päiväunet olen nykyään ottanut tarpeen mukaan hyvällä omallatunnolla. Ihan vain lääkärin määräyksestä.

Väsymys vaikuttaa kyllä hieman urheiluinnostukseenkin. Muistaakseni piti lisätä jo tässä vaiheessa yksi lenkki ja/tai lisää jumppaa ohjelmaan. Ei todellakaan. Jumpat jäivät joulutauolla ja korvasin ne kevyellä, siis hyvin kevyellä, hölköttelyllä. Mutta olo ei ole sellainen, että jaksaisi lyhtään lisätä liikuntaa. Harmittaa. Nyt ei kyllä toteudu tavoite, että jouluun mennessä jaksaisi juosta kymppiä. Tai kyllähän sen yhden kympin lenkin jaksaisi, mutta kun tarkoitus oli saada se kympin lenkki jo rutiiniksi. Ei siis vielä.

Kaiken maailman ohjeet

Kuumat aallot eivät ole loppuneet. Niidenkin kanssa mennään kuten ennenkin. Aina välillä kuvittelen, että nyt alkaa laantumaan ja helpottamaan. Kunnes seuraava päivä ja yö todistaa tuntemuksen vääräksi. Säännöllinen liikunta on saanut myös aikaan säännölliset nivelkivut. Ja kuten luvattiin; ottaa erityisesti pieniin niveliin. Joten jalat, tarkemmin nilkasta alaspäin, särkevät tasaisesti. Välillä tasainen särky keskeytyy kunnon vihlontaan. Voisihan sitä ottaa sen särkylääkekuurin. Mutta en oikein näe siinä suurta hyötyä. Kivut kun ei oikein ole menossa minnekään ja tilanne olisi kuurin loppumisen jälkeen aivan sama.

Mutta jotta elämä ei olisi liian rutininomaista, niin olen saanut pientä säätöä polven vuoksi. Syytän ylipainoa. Polvi on hieman aristellut ja rutissut pidemmän aikaa. Kunnes yhtenä päivänä pienessä kiertoliikkeessa tuli kunnon vihlaisu. Tipuin siihen. Ja odotin, että kipu menee ohi. Tämän jälkeen on tullut noita vihlaisuja pari kertaa uudestaan. Ja nyt polvi särkee aina kun yrittää tehdä jotain. Olen suosiolla jättänyt juoksut ja yrittänyt vain kotijumpata. Seuraillaan nyt tässä vähän aikaa, josko olisi vain jokin rasitus. En ole erityisen innoissani ajatuksesta, että polvessa olisi jotain rikki ja pitäisi aloittaa korjaus- ja kuntoutusoperaatio. Mutta mikäs tässä tilannetta seuraillessa. Minulla on paljon hyviä kuntojumppaohjeita, käsipainot ja kahvakuulat kotona. Joten jumppaa vaan.

Lelulaatikko



Mutta  näille hiuksille kyllä pitää pian taas tehdä jotain.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Nike - mon amour!

Tämän ei ole tarkoitus olla nimenomaan tietyn urheilumerkin mainos. Vaikka se siltä hieman vaikuttaakin. Haluanpa vain mainita tällaisesta pienestä asiasta. Niin, itse asiassa tällä pinenellä asialla sain itse hoidettua niin sanotusti kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Juokseminen itsessäänhän on melko monotonista touhua. Joten kaikki pienet piristeet ovat tervetulleita. Ja minulle ne pienet piristeet on yleensä jotkut kivat urheilutamineet.

Ja tässä viimeisin hankinta: heijastava juoksuliivi! Minulle olisi kelvannut tämä minkämerkkisenä tahansa. Mutta sattui nyt olemaan Niken.  Oli vastaavaa myös takkina. Jotenkin ajattelin liivin olevan monikäyttöisempi. Ja antaahan tämä mahdollisuuden ostaa sellaisen takin vaikka sitten joskus myöhemmin.




En ole myöskään ollut mitenkään innokas aina pukemaan pääleeni sellaista huomio-liiviä. Vaikka tosiasia on, että tässä maassa sellainen tai jokin vastaava systeemi pitäisi olla lakisääteisesti pakollista kaikile jaloillaan liikkuville. On tämä pimeys sen verran kaiken kattavaa. Joten sain nyt sitten hoidettua tuon näkymisenkin kuntoon.

Nyt on sekä minulla että Koiralla heijastavaa päällä pimeässä liikuttaessa.

Pienen flunssan takia juoksentelu kyllä muuttui kävelyksi yhden viikon ajaksi. Ja jätin myös toisenkin jumpan väliin. Eilen sitten tauon jälkeen tunnilla. Olipa kökköä menoa. Miten se koordinaatiokyky voikin kadota sinne sohvan pohjalle vain viikossa. Mutta tänään olo on aivan toiselta planeetalta. Nyt kun vielä pääsisi eroon päänsärystä. Pitäää muistaa tämä kun seuraavan kerran hehkutan näistä päänsäryistä eroon pääsemistä.


Hiukset edelleen aika kauheat. Taitaa kärsivällisyys loppua kesken ja taidanpa nostaa luurin ja tilata ajan kampaajalle.