Kaikki ne muut ihmiset

Ihan aluksi selvyyden vuoksi on tarkennettava jotakin tästä omasta sairastamisesta. Minä paranen. Olen toki purkanut aika paljon näitä vaivojani hoidoista, mutta en ole siis kuitenkaan kuolemanvaarassa. Minä vain satun olemaan se yksilö, joka reagoi todella voimakkaasti hoitoihin ja kärsii koko rahan edestä hoitojen aiheuttamista sivuoireista. Ja vielä enemmän henkisesti, koska olettamukseni oli aivan päinvastainen. Ja samalla koko ajan toki tiedostaen, että kyse on syövästä, jolloin on teoriassa olemassa mahdollisuus jostakin muustakin. Mutta kun  sairastan rintasyöpää, mikä ei ollut levinnyt, niin pidetään yllä paranemmis-olettamusta.

Koska olin jo pitkään kärsinyt erilaisista vaivoista, niin lopullinen syöpädiagnoosi ei ollut shokki. Ja vaikka en todellakaan kuitannut asiaa pelkällä olankohautuksella, niin ei se myöskään ihan kauhean iso järkytys muutenkaan. Joten minun on ollut helppo puhua asiasta. Ja sitä olen myös tehnyt. En ota asiaa ensimmäiseksi puheenaiheeksi, mutta en myöskään karta. Tämä ei oikeastaan ollut tietoinen valinta, asiat vain menivät siihen suuntaan. Huomasin aluksi, että jos yritin olla mainitsematta omaa sairautta, niin monesti asioiden hoitaminen ja kommunikointi ihmisten kanssa meni kiertelyksi. Ja sen puolestaan huomasi, minkä seurauksena oli sellaista ilmassa roikkuvaa ihmettelyä. Joten otin tavaksi todeta asian suoraan ja jatkaa sitten ihan normaalia jutustelua.

Ja tästä pääsenkin sujuvasti siihen ihmettelyni aiheeseen. Siis muiden, minun ympärilläni ja jollain tavalla minuun kontaktissa olevien ihmisten reaktioihin ja käyttäytymiseen. Suomalaisista sanotaan, etteivät he osaa ilmaista myötätuntoa ja myötäelämistä kun vastaan tulee kovia kokenut henkilö. Oman kokemukseni perusteella sanoisin, ettei pidä paikkaansa. 

Heti sairastumiseni, tai oikeammin diagnoosini, jälkeen sain melko suoria kontakteja. Eikä edes ihan kaikkein läheisimmiltä ystäviltä. Kursailematta käytiin asiaan, kannustettiin ja todettiin, että olkapäätä löytyy jutteluun jos tarvetta on. Olin iloinen. Ja helpottunut. Jostain syystä tuollaiset viestit tekivät oman olon helpoksi.

Mitä on tapahtunut? Missä on kuuluisa suomalainen  jäykkyys, jähmettyminen ja vaivaantunut olo? Minun tuttavieni reaktiot ja kommentit ovat olleet täysin  normaaleja. Siis tavallisia, ei kauhistelua tai jäykistymistä tai minkäänlaista vaivaantumista. Ihmiset ovat olleet kannustavia ja osaanottavia. Ja tsemppaavia. Minulle on myös tarjottu tukea ja keskustelukumppania, heti kun siltä tuntuu. Ja kaikki nämä tarjoajat eivät ole edes olleet kaikkein läheismpiä ystäväviä. Silti kontaktit ovat tulleet hyvin luonnollisesti ja suoraan. Ja hei, minä olen sentään sitä ikäluokkaa, mikä ei keksinyt jaella mitään jaxuhaleja ympäriinsä. Pakko myöntää, se tuntuu näin sairastuneen kannalta helpolta ja mukavalta. Tämän lisäksi tulee niitä tsemppi-viestejä yhdellä tai useammalla sanalla. Ja muistan jokaisen. Olen myös saanut kuulla muutamia tositarinoita muiden elämästä. Yllättävän  monta syöpätapausta ja -tarinaa on tuttavapiirissäkin. Jotkut onnellisempia kuin toiset. Elämä on.

Sairastunut saa tukea ja kannustusta siitä, että ihmiset ajattelevat ja ilmaisevat tämän vaikka hyvinkin pelkistetysti. Ja muiden tarinoista. Myös niistä hieman tummemman sävyisistä.  Koska jos ihan rehellisiä ollaan, onhan niitä tummia ajatuksia ollut itselläkin ja niistä puhumatta oleminen ei muuta tosiasioita syövän sairastamisen osalta. Niiden tunnustaminen ei myöskään tee ihmisestä pessimistiä. Faktat vaan faktoina.

Ei siis ihan sitä mainostettua suomalaista jöröttämistä. Jotenkin on vaikea kuvitella, että tämä pätisi vain minun kohdallani. Joten miksi sitten yleistetään sitä negatiivista puolta käyttäytymismalleissa? Vai onko tämä kaikki seurausta siitä, että olen itse suhtautunut melko suorasti asiaan? Kun pistää kortit avoimesti pöytään, on muidenkin helppo suhtautua avoimesti ja luonnollisesti. Silloin ei tarvitse miettiä ylimääräisiä kiemuroita.  Vanha totuus on, että saat vieraat viihtymään juhlissasi, kun itset käyttäydyt ja olet rennosti, kuten kotonasi. Muut seuraavat esimerkkiä ja rentoutuvat myös. Ja kaikilla on hauskaa. Tuon logiikan mukaan oma teoriani suorasta suhtautumisesta pitäisi paikkaansa.

Tai sitten vain juuri minun tuttavapiiriin on osuneet ne kaikki fiksut ja mukavat ihmiset. MOT.