Hoito 1 / 6

Nyt se on sitten menoa.

Aamiainen oli muuten normaali, mutta siihen kahvikupin kylkeen oli nyt sitten ilmestynyt lääkkeet; kortisoni estämään allergisia reaktioita ja pahoinvointia sekä Somac estämään kortisonin tuomaa mahdollista mahaärsytystä.

Muutenkin olo oli ihan normaali. Normaalit aamujutut,kun koko perhe nousee, käy pesulla ja syödään aamiaista. Ei mitään erityistä. Paitsi, että minulla oli kyllä maha hieman sekaisin. Pakko myöntää, jännitin kuitenkin. Olin kuitenkin erittäin helpottunut muuten olostani. Edellinen päivä oli nimittäin todella tukkoinen, flunssaa pukkaa kuulemma liikkeellä ja oma LapsiNo2 niiskutti sohvalla. Niin paljon, että ei ole koulukuntoinen, vieläkään. Ja pelko oli, että jos olen vähänkin kipeä, hoidon aloitus siirtyisi. Onneksi ei. On jokseenkin helpottavaa kuitenkin, että hoito alkaa ja kaikenlainen odottelu sen suhteen loppuu.

Ja jälleen kerran tapahtui se pieni ihme. Henkilökunta oli todella ystävällistä mukavaa ja oma hoitajalla oli todellakin aikaa istua todella paljon minun kanssani oidon ajan ja jutella. Sekä itse hoidoista, siihen liittyvistä asioita että vähän muustakin ihan yleisestä. Kuten koirista.

Olin jotenkin kuvitellut, että se hoito, kolem ensimmäistä kertaa Taxotere, olis jotenkin järisyttävää ja jotain tuntemuksia tulisi heti. No eihän se niin mene. Istuin sängylle ja nojasin mukavasti taaksepäin. Otin esille pari luettavaa paperia ja lehtiä. Hoitaja laittoi tipan, tosin joutui vaihtamaan kun kanyyli rikkoontui, mutta siinäpä se. Vähän vajaa pari tuntia istumista, lukemista ja pääasiallisesti juttelua sekä oma hoitajan että kahden muun hoidossa olevan potilaan kanssa. Hoidon aikana voi tulla pistelyä tai kihelmöintiä jalkoihin ja käsiin,, mutta minulla ei tullut. Lisäksi limakalvot, erityisesti suu voi kuivua ja hoitaja toi jääpaloja imeskeltäväksi. Kylmä supistaa suonia ja siten hieman estää tuota haittavaikutusta. Tiedä siten johtuiko niistä jääpaloista, mutta en tuntenut mitään kuivumistakaan. Loppupäivän aikana tuntui silmien kuivumista ja laitoin pari kertaa silmätippoja. Mutta ihan rehellisesti, en nyt ole varma, oliko se todellista vai sitä, että koko ajan tarkkaili itseään ja jokaista pientä tuntemusta kropassa.

Lopuksi taksikuitti käteen ja vastaanottoon tilaamaan Kela taksia kotiin. Sitten kotona ihmettelyä, että mitäs nyt. Olin varannut koko päviän “hoitoon” ja toipumiseen, joten en oikein osannut aloittaa kunnolla mitään. Mutta kun oli vähän aikaa katsellut sohvalla LapsenNo2 kanssa tv:tä, niin nousin ylos, tein muutamia toimistohommia ja lähdin hankkimaan hattuja ja huiveja.

Hiukset kun lähtevät kuta kuinkin siinä kahdessa viikossa ja seuraavalla hoitokerralla ei ole kuin mahdollisesti joitain haivenia jäljellä. Ajattelin hoitaa tämän pipoasian kuntoon ennakkoon, ettei sitten kaljun iskiessä päälle tarvitse kaivaa niitä urheilupipoja ja lähteä niiden kanssa ostoksille. No, olinhan toki hankkinut jo jotain etukäteenkin. Mikä oli hyvä, sillä tämä erikoiskauppa, jossa kävin oli pieni pettymys. Kaikkia malleja ja värejä ei ollutkaan saatavilla ja olemassaolevat ei nyt sitten olleetkaan niin hyviä. Ei minulle. Mutta jos kiinnostaa, niin liikkeessä (Anemone Bulevardilla Helsingissä) on kyllä valikoimaa ja paljon uima-asuja ja alusvaatteita rintaleikkauksen läpikäyneille. Mutta hankin vain sen yhden, mitä vielä tarvitsin eli ihan tavallisen ohuen peruspipon mustana. Siitä nyt ei saa mitään järkevää kuvaa, mutta nämä muut (hankittu Forumin taka pienestä liikkeestä, en muista nimeä) on kyllä minun makuun.

Nyt sitten teen pari päivää töitä siellä remontin parissa ihan täysillä. Se olisi loppusuoralla, puttuu laminaatit, listat ja keittiökalusteiden peitelevyt. Sitten pitää tehdä pari paikkausta seiniin, kun rikkoontuneita vanhoja pistorasioita ja katkaisijoita piti vaihtaa. Sääli, sillä ne vanhat olisivat olleet kivoja. Mutta siihen on aikaa siis noin kolme päivä. Parissa päivässä tuo kortisonikuuri loppuu ja sitten kuulemma tulee väsymys ja mahdollinen pahoinvointi. Sopivasti viikonlopuksi, jolloin pitäisi aloittaa remontti uudessa omassa kodissa. Saas nähdä, miten sen kanssa käy.