Jep jep. Asiat eivät todellakaan mene kuten kuvittelee. Jostain
syystä oletin olevani jokseenkin alavireinen leikkauksen jälkeen. Tästä alkaa
kuitenkin kahden viikon odotus ennen lopullista tuomiota. Mutta kun ei. Olo on
itse asiassa…normaali! Ja hieman
yllättäen, toipuminen on alkanut nopeammin kuin kuvittelin. Jopa niin, että nyt
tuntuu tyhmältä olla seuraavat kaksi viikkoa sairaslomalla.
En siis näköjään osaa murehtia, en ajattele syöpää koko ajan
ja muutenkin pää pyörii enemmän tavallisten jokapäiväisten asioiden ympärillä.
Olisiko kuitenkin niin, että kun varsinainen syöpäkasvain on poistettu, niin
mieli ottaa sen nyt hoidettuna. Mene ja tiedä. Mystistä, vähän niin kuin kaikki
muukin tässä jutussa. Ja silloin kun leikkauksen jälkeen olin väsynyt – tuntui,
että se ei vähällä lähde. Niin vaan kuitenkin lähti.
Jotenka, kun päässä alkaa pyörimään tavalliset asiat, niin
ensimmäisena näiden asioiden joukossa on – juokseminen! Juu, olen realisti enkä
kuvittele kirmaaavani lenkille kahden viikon sairasloman jälkeen. Tai no, voi
olla, että juoksentelen sitä kevyttä vitosta. Mutta hieman on alkanut pohdituttamaan,
että milloinkahan sitä voisi tosissaan taas juosta.
Tässä välissä on ihan hyvä ottaa pieni reality check;
juokseminenhan ei siis ole ollut pannassa syövän vuoksi. Miten voisikaan, kun
koko syöpä havaittiin vasta jonkin aikaa sitten. Urheiluni on ollut
hyllytettynä kilpirauhasen vuoksi. Kun hoito ei ole vieä ollut tasapainossa,
niin kroppa ei oikein kestä kunnolla fyysistä rasitusta eikä ainakaan palaudu
siitä kunnolla. Mutta kuten aiemmin todettu, jospa nämä oireet ovat hieman
kietoutuneet, niin kyllähän tämä on ensimmäinen askel lopulliseen paranemiseen.
Onhan?
Olen siis päättänyt, että seuravan viikon aikana teen
itselleni Pitkän Tähtäimen Suunnitelman juoksemista varten. Ensisijaisesti se
tulee tähtäämään puolimaratonin juoksemiseen ja siitä sitten vielä sen yhden
maratonin juoksuun. Oletan, että suunnitelma alkaa melko nollasta ja sitä joutuu
varmaankin korjaamaan matkan varrella, riippuen tulevista hoidoista.
Mutta ensimmäinen fiilistely asian suhteen on tehty. Koska
myös tuo selkä meni, olen joutunut makailemaan enemmän kuin olisi leikkauksen
jälkeen tarkoitus. Joten otin käyttöön kompressiosukat. Olen näitä käyttänyt
pitkillä lenkeillä ja aina tykännyt kovasti. Toimivat myös nyt, kun tulee
hieman normaalia enemmän viettyä aikaa sohvan pohjalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti