Loppuelämän ensimmäinen päivä

Tästä se alkaa.

Nyt on toistaiseksi viikon ajan vain jännitystä ja pientä levottomuutta. Muuttuko mikään, onko jotain, mitä tapahtuu? Jos oikein hvyin käy, tämä jää tähän pieneen leovttomuuteen. Mutta jos huonosti käy, niin… Niin, mitä sitten? Enpä tiedä. Aika näyttää.

Kaikki alkoi viikonloppuna siskon luona perinteisissä rapujuhlissa. Suihkussa käydessäni huomasin rinnan sivulla kiinteämmän alueen. Jo pienikin kiinteys olisi herättänyt huomiota. Kun ikää on melkein 50 ja takana kaksi lasta, niin voidaan ehdottomasti todeta, että nämä rinnat ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Kiinteä alue oli niin selkeä, että se ei millään muotoa ollut mielestäni normaalia. Eli kotiin päästyä netti auki ja aika lähimmälle gynekologille. Ajanvaraus on kyllä joutuisaa puuhaa tänä päivänä. Ja joo, tiedän kyllä, että menin suoraan yksityiselle enkä alkanut arpomaan kunnallisen ajanvarauksen kanssa. Toki se helpottaa. Siskon komentti asiaan oli suora: “Paskat juhlat kun joutuu itse hiplaamaan tissinsä!”. Hieman perspektiiviä.

Ja yksityisellä toki tapahtuu hieman joutuisammin. Maanataina läääkäri, keskiviikkona mammografia. Mammografian jälkeen siirryttiin toiseen huoneeseen odottamaan lääkäriä ja ultraa. Hoitaja kävi ystävällisesti kertomassa, että lääkäri tulee kohta kunhan on katsonut mammografian kuvat. Lääkäri tuli varsin pian ja aloitti ultran selostaen kaikki varsin yksityiskohtaisesti. Ihan kiva, mutta kun en ole erityisen heikkohermoinen, niin sillä nyt ei ollut varsinaisesti mitään väliä. Eikä se selostaminen vähennä yhtään sen sen geelin levittämisen viileyttä. Olin toki odottanut jotain kommenttia kuvista, mutta en nyt kuitenkaan niitäkään sen erityisemmin kaivannut. Tutkimuksen toinen osa kun oli vielä tekemättä.

Ei sitten tarvinnut kauaa arpoa. Kesken ultran sisälle huoneeseen tuli hoitaja. Tämä herätti kyllä minussakin ihmetystä, sillä toistaiseksi koko elämäni aikana missään lääkärissä ollessani ei kesken hoidon / tutkimuksen ole huoneeseen tullut kukaan muu. Lisäksi kuulin hoitajan availevan paketteja (paperin repimisen ääni) ja järjestelevän tavaroita.  No niin. Siis minulta otetaan näyte samantien. Ja näin kävi.

Miksi se kuitenkin yllätti? Minähän olin itse mennyt lääkäriin, kun ne rinnat, tai tässä tapauksessa tämä toinen oikealla puolella, oli erilainen kuin ennen.

Vaikka en niitä selostuksia hirveästi kaipaakaan, osaan kysyä jos jokin asia mietityttää, niin pakko antaa sitä kiitosta sekä lääkärille että hoitajalle. Tuli kummaltakin niin paljon tekstiä ja selostusta, että mitään kysymisen tarvetta ei jäänyt. Operaatiokin käytiin instrumentteja myöten läpi.

Ja mitä nyt? Olen kotona, teen yksityisyrittäjän töitä kotosalla, ja ihmettelen. Aika lähettävälle lääkärille on varattuna. Jos ei ole mitään tarvetta  jatkolle, lääkäri voi soittaa ja perua ajan. Jos on, niin siitä se sitten alkaa. Hoito.

Sitä odotellessa