On se vaan niin vaikeata - hoitaa kilpparia

Katsoin MOT:n maanantai illan ohjelman, aiheena lääkärien kiista kilpirauhasen hoidosta. Voin vain kuvitella, kuinka linja käyvät kuumana kilppariaiheisissa sosiaalisen median ryhmissä.

Mistä siis oikeastaan on kyse? Sitähän tässä ihmettelee itse kukin…

Jotta asian tarkastelu olisi tasapuolista, pitänee ihan ensiksi mainita, että ehdottomasti suurin osa kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavista “paranee” eli saavuttaa  normaalin elämisen olotilan synteettisellä T4-valmisteella eli Thyroxinilla. Kiista hoidosta koskee melko pientä joukkoa (siis tarkasteltaessa kaikkia kilpirauhaspotilaita), joilla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta eivät saa helpotusta oireisiinsa Thyroxin hoidolla. Ja nyt ihmetelllään, miten näitä potilaita pitäisi hoitaa. Tai ei ihmetellä, vaan heidän hoidostaan on kiistaa.

Moni, joille Thyroxin ei ole tuonut apua, on saanut siis helpotuksen T3 + T4 yhdistelmähoidolla tai pelkästään T3 hoidolla. Jotta asian kiistanalaisuuden ymmrtäisi, niin lyhyesti muutama sananen itse näistä T3:sta ja T4:stä. Kilpirauhanen tuottaa tyroksiinia eli T4 (80-90%) ja trijodityronini T3 (10-20%). Osa trijodityroninia syntyy muissakin elimissä, itse asiassa noin 85% T3 hormonista syntyy kudoksissa T4:stä. Tilannetta vaikeuttaa mikäli tyroksiini eli T4 ei muutukaan elimistössä normaalisti trijodityroniiniksi eli T3:ksi, joka vasta on kudostason vaikuttaja.

Kuulostaa simppeliltä, mutta ei näytä sitä käytännössä olevan. Endokrinologien lausunnon (3.6.2013) mukaan S-T3v ei ole tarpeen vajaatoiminnan diagnostiikassa. No niin. Lisänä vielä kiista siitä, onko edes olemassa ns. Wilsonin syndroomaa eli tilannetta, jossa T4 muuntuminen T3:ksi tapahtuukin virheellisesti ja syntyy rT3 hormonia. Edellä mainitun lausunnon mukaan rT3 on “inaktiivinen kilpirauhasmetaboliitti, jonka arvot seuraavat aina T4 pitoisuuksia”  ja siten se ei ole validi mittari. Eipä ole tullut käytyä lääketieteellistä, joten ei ole mitään saumaa arvioida tuota lausuntoa suuntaan tai toiseen.

Kyllähän pakka saadaan aika seikaisin, jos läkärit ovat keskenään eri mieltä jo siitä, mitä ihmisen kehossa tapahuu ja mikä on validia ja mikä ei. Ei siitä oikein silloin päästä yksimielisyyteen hoidoistakaan. Tosin, MOT ohjelma minusta hieman harhaanjohtavasti jätti kuvan, että endokrinologit yksiselitteisesti vastustavat T3-hoitoja. Näinhän asia ei ihan ole. Endokrinologit (yhdistyksenä) nimittäin eivät sinänsä vastusta itse T3-hoitoja, vaan sitä, kuka määrää ja millä perusteilla kyseinen hoito otetaan käyttöön.  Jotkut endot  määräävät itsekin T3/T4-yhdistelmähoitoja. Myös heidän antaman lausunnon mukaan, potilaan voinnin tulee olla hyvä sen lisäksi, että arvot ovat viitteissä. Yhdistys toteaa yhdistelmähoitoa voitavan kokeilla sellaisilla potilailla, joilla hypotyreoosidiagnoosi on varma ja joilla oikein annostelusta T4-hoidosta huolimatta vointi ei korjaannu.

Mutta miksi tätä on sitten niin vaikea viedä eteenpäin ja saada asianmukaista hoitoa niille, joita Thyroxin yksinään ei auta? Valitettavasti “kilpirauhasen vajaatoiminta on helppo ja vaivaton sairaus ja siihen otetaan Thyroxinia ja hoidetaan arvot viitteisiin”- mentaliteetti on edelleen vallalla liian monen endon vastaanotolla. Ja kun T3 arvoa ei edes tarkisteta, niin siitä johtuvat ongelmat jäävät huomaamatta. Ja hoitamatta. Sanomistahan siitä tulee.  

Ja miksi on niin vaikea asia, että joku muu kuin endokrinologi hoitaisi potilasta yhdistelmähoidolla? Perusteena luonnollisesti potilasturvallisuus eli se, että potilaan tila on kartoitettu ja ymmärretty oikein. Miksi endot sitten eivät jaa tietoaan eteenpäin, jotta vääriltä tilanteilta vältyttäisiin? Tai miksi endot itse eivät sitten hoida kilpparipotilasta loppuun asti eli kokeile myös muuta lääkitystä kuin Thyroxinia? Jos kerran kilpirauhasen vajaatoiminnan hoito yhdistelmähoidolla halutaan pitää vain endokrinologien hoitamana, niin sitten pitää saada ajantasainen käypä hoito-ohjeistus  (joka käsittää siis myös T3 ongelman ja yhdistelmähoidon tarpeen tunnustamisen) kaikille endoille ja kilpirauhaspotilaiden sujuva siirtäminen endokrinologeille. Valitettavasti tämä ei käytännössä taida olla mahdollista eli olisiko sitten parempi tapa jakaa tietoa ja osaamista kilpirauhasesta? Valitettavasti nykyisellä toimintatavalla liian moni jää endolla hoitamatta kuntoon, mutta ei saa tarvitsemaansa apuaan muuallakaan. Potilaalle jää käteen tyhjä arpa.

Julkisuudessa on monesti tullut esille, että kilpirauhasen vajaatoiminta on nyt vain pinnalla ja monet tulevat vastaanotolle toiveikkaina ja varmana siitä, että “heillä on nyt vajis ja lääkitys peliin ja kaikki kuntoon”. Kun näin ei tapahdukaan, niin syntyy poru. En puolustele kanssaihmisiäni sokeasti. Näinkin varmasti joskus tapahtuu. Mutta nythän hoitokiistassa on siitä, että joukko potilaita, jotka on jo diagnosoitu, eivät saa kuitenkaan apua vaivoihinsa. Lisäksi voi todeta, että toki lääkärin pitäisi aina hoitaa loppuun asti tutkimiset, jotta epämääräisiin vaivoihin tulee selvyys. Eipä tarvitse silloin jäädä arpomaan, että lääkäri ei diagnosoinut kilpparin vajista eikä antanut lääkkeitä.

Itse ilmeisesti nyt kuitenkin pärjään Thyroxinilla. Hieman tässä nyt sotkee kaikki muut kuviot. Mutta kauan on minultakin mennyt, ennen kuin on näkynyt kilpparin osalta yhtään valoa tunnelissa. Kuten todettu “vuosi on kilpirauhaselle lyhyt aika”.  Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että kilpparin vajaatoiminnan hoitoon pitää saada se käypä hoito-ohje. Olen nimittäin myös sivusta seurannut yhden potilaan taistelua, kun Thyroxin ei auta ja lääkäri seuraa vain viitteitä. Onneksi hänelle, nyt on hoidossa osaavalla lääkärillä ja yhdistelmähoidolla.

 Äh, piti laittaa vain nopea kommentti asiasta… Sen verran kuohuttava aihe, että ei  näköjään onnistunut ihan lyhyesti.

Osittaisena lähteenä käytetty:

Matti Välimäen luento, Pääkaupunkiseudun Kilpirauhasyhdistys, 16.1.2008 (www.kilpirauhasliitto.fi)

Suomen Endokrinologi yhdistys r.y.

http://endokrinologiyhdistys.yhdistysavain.fi

www.kilirauhanen.com