Sairaan terve tyyppi

 

Äidinkielen opettajani sanoi aikoinaan yläasteella, että ei voi sanoa yhdessä lausessaa positiivista ja negatiivista määrettä, koska ne kumoavat toisensa ja lopputuloksena ei ole mitään. Esimerkkinä käytettiin sanontaa tai sanaparia “kamalan kivaa”.  “Miten voi olla kivaa, jos se on kamala”, marmatti opettaja. Opettajasta huolimatta sanonta oli ja pysyi puhekielessä. Yleistä puhekielessä on myös yhdistää määre “sairas” eri muodoissaan johonkin toiseen, “sairaan kiva” tai kuten otsikon “sairaan terve”. Äidinkielen opettajan mukaan kumpaakaan noista ei siis ole olemassa. Olen kuitenkin omassa elämässäni todistanut viimeisen sanaparin “sairaan terve” todeksi. Minä olen sellainen.

Minun määritelmäni mukaan sairaan terve = hlö, joka juoksee vuodesta toiseen lääkärissä ja  koskaan ei ole mitään ongelmaa tai hoidettavaa. Hlön tilaa seurataan. Lääkärin/lääkärien mielestä kyseinen henkilö on myös erittäin perusterve. Kuitenkin paljastuu, että kyseisellä henkilöllä on jatkuvaa ja loppuelämän kestävää lääkitystä vaativa perussairaus ja sen lisäksi rankkaa hoitoa vaativa sairaus.

Hieman tässä nyt sitten ihmettelen, että mikä meni vikaan? Kumman koulutus on jäänyt ajastaan jälkeen; äidinkielenopettajan vai lääkärin? Itse olisin kallistumassa veikkaamaan lääkärien koulutusta, mutta minulta ei taideta kysyä.

Vuosia kärsin erilaisista ihmeellisistä vaivoista. Minulla oli outoja kipuja, joita oli vaikea kohdistaa mihinkään erityiseen. Ainoastaan nivelsäryt olivat selkeästi kohdennettavissa, mutta kun ne särkevät niveletkin vaihtelivat. Lisäksi oli ihmeellisiä huimaus ja pahoinvointikohtauksia. Näitä kävin eri muodoissa lääkärien luona ihmettelemässä.  Myönnän toki, että kun taustatietona kertoo harrastavansa maratonjuokusa ja tekevänsä erittäin paljon töitä, on lääkärinkin ensimmäinen tulkinta ainoastaan pieni levon tarve. Mutta sitten kun sama tyyppi tulee bumerangina takaisin viiden vuoden ajan, olisi luullut lääkärien hieman enemmän perehtyvän asiaan. Ja tässä viiden vuoden aikana oli ehtinyt tapahtua aika paljon muutosta; irtisanoutuminen vanhasta työpaikasta, uudelleen kouluttautuminen ja yleensäkin elämän tahdin hidastaminen.

Viimeisin lääkärissäkäynti oli hieman ennen joulua. Neurologi totesi vain, että lopeta juokseminen ja laihduta nyt aluksi vaikka 2 kg. Ihan jees. Minulla on lievä ylipaino. Mutta tuo kaksi kiloa ei ole  mitään! Jos ylipaino olisi ollut syynä, olisiki pitänyt lähteä siitä 10% pudotuksesta, mistä niin usein puhutaan. Sekin taitaa olla jonkin lähteen mukaan nykyään vain 5%. Mutta sekään ei olisi ollut vain 2 kg… Päätin jättää lääkäreissä juoksemisen ja keskittyä rentoutumiseen. Puoli vuotta jatkoin sillä linjalla. Ja oireet pahenivat, lisäksi oli muutenkin todella epämääräinen olo.

Olin myös ottanut personal trainerin, jotta treenaisin oikein. Olin päättänyt luopua maratonharrastuksesta ja piti olla edessä viimeiset juoksut. Ne piti ottaa rauhallisesti, kunhan vain saisi juostua. Treeni ei kulkenut, en jaksanut enkä palautunut. Kaikki tökki. Päätin mennä vihon viimeisen kerran lääkärille. Vaihdoin lääkäriasemaa ja tein pientä taustatutkimusta mahdollisesta lääkäristä. Jos kerran mitään fyysistä vaivaa ei ole, on ainoa mahdollisuus, että olin sittenkin polttanut itseni täysin loppuun aikoinaan työnteolla enkä siitä toivu ilman ammattiapua. Mutta jotain oli vialla.

Taustatyö kannatti. Lääkäri kuunteli. Hoitoa lähdettiin viemään eteenpäin kahta linjaa. Ensinnäkin; kattava verikoe ja testipaketti. Toisaalta lähdettiin purkamaan mahdollista työstressiä., Minusta oli loistavaa, että nämä molemmat aloitettiin yhtäaikaa eikä alettu ensin arpomaan yhtä ja sitten vasta miettimään toista. Lisäksi varattiin työstressin purkamiseen heti uusi aika viikon päähän. Ja mitä tapahtui.

Maanantaina lääkäri, tiistaina laboratoriokokeet. Perjantaina soitto laboratoriosta. “Milloin sulla on lääkäri? Täällä on selkeä kilpirauhasen vajaatoiminta. Jos ei lääkäriä nyt heti, niin resepti tulee postissa ja aloitat lääkityksen heti.” Mutta kun se lääkäri oli heti, niin hoito aloitettiin sitten vasta vastaanoton jälkeen.

Niin yksinkertaista! Verikoe! Olin onnellinen. Elämä voisi taas alkaa ja tekisin muutakin kuin nukkuisin ja potisin kamalia päänsärkyjä. Olin juossut monta vuotta samalla lääkäriasemalla. Siellä minusta oli myös tehty kaikki taustakartoitukset. Papereissa on myös maininta, että suvussa (isällä ja siskolla) on kilpirauhasen vajaatoimintaa. Miksi siis ei toiminut, että tämä olisi tulut esille siellä jo aiemmin. Ymmärrän, että ei heti ensimmäisillä käynneilleä. Mutta kyllä jo muutaman kerran jälkeen.

Jep. Harvoin sitä on iloinen kuullessan olevansa sairas, mutta tässä tapauskessa kyllä. Kyse kun ei ole mistään vakavasta. Lääkitys kuntoon ja kaikki on ok.

Tästä olisi siis hyvä jatkaa. Niin luulin.