Miksi juuri minä?

Ihmettelyn kautta geenitutkimukseen

Kyllähän sitä tässä matkan varrella on tullut muutaman kerran mieleen, että mitä onkaan tullut tehtyä, että syöpä iski?

Tänä päivänä syöpään sairastuu Suomessa 30 000 ihmistä vuosittain useimmin elintapojen tai ikääntymisen seurauksena (Tiede 11/2014). Yhden arvion mukaan joka kahdeksas nainen sairastuu rintasyöpään. Ennusteen mukaan syöpätapaukset tulevat lisääntymään ja arvion mukaan yli 80 vuotta täyttäneistä henkilöistä melkoinen joukko tulee sairastamaan jonkin syövän. Lohdutonta vai lohdullista? Lohdutonta luonnollisesti se sairastamisen määrä ja siitä tulevat muut sivu- ja haittavaikutukset. Pistää pohtimaan, miksi elämä pidentyy, kun fysiikan kesto ei oikein tunnu kulkeva hommassa mukana. Lohdullista ehkä siksi, että siitä tuleekin ihan tavallista sairastamista, mitä osataan koko ajan hoitaa ja parantaa paremmin. En siis ole yksin.

Mutta edelleen; miksi minä juuri nyt? Olen aina ajatellut, että en kuulu edes riskiryhmään. Rintasyöpään vaikuttaviksi tekijöiksi on mainittu elintavat;tupakointi, liiallinen alkoholin käyttö, ylipaino, liikunnan vähyys ja liian vähäinen yöuni. Ehkäisevänä tekijänä pidetään imetystä. No, jos noita alkaa tarkastella todella kriittisesti, niin eihän tässä voi kun todeta, että paremminkin olisi voinut elää. Mutta niin käy aina, on kyse sitten mista asiasta tahansa, jos oikein suurennuslasilla katsotaan. Mutta jos suhtautuisi tavallisen neutraalisti, voi vain todeta, että aika tavallista ja tylsää elämää tässä vietetään.

En käytä alkoholia mitenkään erityisesti. Omasta mielestäni tavallisesti. Pari lasillista viikossa lauantaisin. Satunnaista käyttöä, jos käydään ulkona syömässä, mikä on siis todellakin satunnaista käyttöä. Niin harvoin sellaista nykyään tapahtuu. Enkä enää ole edes entisissä toimistohomissa, jossa oli päässyt keski-ikää lähestyvän naisen perusjuhliin; firman kesäjuhlat ja pikkujoulut. Juu, en saa tästä kohdasta rastia. Tosin, onko sillä vaikutusta, minkälaisen opiskelijaelämän olen viettänyt? Silloinhan se hieman meni juhlimisen puolelle ja olen sitä mieltä, että minä olen kyllä oman osani saanut tämän mailman vappumaljoista. Siitä huolimatta en oikein usko, että tuo yksi elämänvaihe olisi ollut se ratkaiseva tekijä. Vaikka opinnot venyivätkin,  niin ei se kovin juhlimiskausi kovin montaa vuotta kestänyt.

Liikunta. Ainahan sitä voisi liikkua enmmän ja tehokkaammin ja hyödyntää arkiliikuntaa. Mutta oikeastaan tämän liikunnan suhteen olen ihan tyytyväinen. Olen liikkunut tavalla tai toisella aina. Toki on kausia, että liikunta on ollut vähäisempää, mutta ei se täysin olematonta ole ollut. Ja tämä päti myös niihin opiskelijavuosiin. Silloin pelasin aktiivisesti liitokiekkoa. Myöhemmin liikunta on enemmän painottunut juoksuun, oheisliikuntana hieman salia, jonkin verran pilatesta ja joogaa. Ja jos on lähes kymmenen vuoden ajan juossut maratonin vuodessa, niin todellakin annan itselleni puhtaat paperit tämän osalta.

Elintapojen osalta olen muutenkin melko sisäsiisti. En tupakoi, sitä en ole koskaan tehnytkään, ja muuten elän aika normaalisti. Teen aika paljon kotiruokaa, mutta toki harrastetaan myös välillä noutoruokaa ja joskus eineksiä. Salaatteja yritän tunkea pöytään joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä. Kalaa syödään, toki voisi varmaan syödä enemmänkin. No, tästä ehkä sitten tänä päivänä saa pienen miinuksen; syömme kotona aika paljon punaista lihaa. Mutta ei kyllä mitenkän ylenmääräisesti, joten en ehkä huomioikaan sitä. Kanaa käytetään kuitenkin paljon enemmän. Sipsejä ja muita vastaavia meillä on ehkä kaksi kertaa vuodessa. Pullaa ja keksejä, jos tulee vieraita. Ja satunnaisesti merkkipäivinä, ei silloinkaan aina. Sokeria varmaan tulee hieman yli virallisen ravintosuosituksen, mutta voisin kyllä sanoa, että on myös päiviä, jolloin pystytään suosituksissa tai jopa alle. Joistain jugurteistahan ja maustetuista rahkoistahan se helposti tulee. Tosin itse käytän kreikkalaista / turkkilaista tms. sellaista jugurttia. Vaaleata leipää kotiin tulee, mutta itse käytän ruis- tai kauraleipää. Minulla on lievä ylipaino, mutta kun miettii tuota liikuntapuolta ja kilpirauhasen vajaatoimintaa, tuomitsen itseni senkin osalta terveeksi. Ja sitä paitsi, sitähän lääkärit hokivat minulle monta vuotta. “Sä olet niin terve, ei tässä mitään ole”. Perulaboratoriotestien ja verikokeiden mukaan niin olenkin. Vähän nyt vain muuten mättää tässä…

Helsingin Sanomissa 30.11.2014 oli parikin juttua, jossa syöpä ja siihen liittyvät tekijät tulivat esille. Ensinnäkin Elämä-osion “Marraskuun pimeydestä on paljon hyötyä” todetaan, että “pimeydellä on merkitystä myös syövän hoidossa. Korkeiden yöllisten melatoniinitasojen on havaittu hillitsevän syöpäkasvainten kasvua.” Lisäksi maininta tutkimuksesta, jonka mukaan pienikin yöllinen valo häiritsi melatoniinin tuotantoa ja sai rintasyöpäsoluista vastustuskykyisiä tutkitulle tamoksifeeni-lääkeaineelle. Itse tutkimusta ei artikkelissa sen enempää tarkasteltu, joten tutkimuksen tieteellisyyden tarkistus jääköön jokaisen omalle vastuulle. Mutta kyllähän tuo korostaa jälleen sitä paljon mainostettua hyvää ja riittävää yöunta. Ja sen osalta meni kyllä kyllä aika pitkä elämänjakso, että en tehnyt parasta mahdollista suoritusta. Pitkät työpäivät ja paljon työtä yhdistettynä pienten lasten perheeseen johtivat töiden tekemiseen myös kotona illalla ja kaikki oli pois monen vuoden ajan  - yöunista. Rintasyöpää suojaavista tekijöistä pitäisi sitten varmaan mainita LapsiNo1 ja LapsiNo2, kumpikin imetetty. Ei mitään pitkiä aikoja, mutta kuitenkin.

Saman lehden Tänään osiossa on artikkeli “Operaatio eturauhanen” Movember apurahan saaneesta syöpätutkijasta Anssi Auvisesta.  Auvinen on epidemiologian professori Tampereen yliopistossa ja tutkimusprofessori Säteilyturvakeskukssessa. Hänen mukaansa länsimainen elintaso kehittyvine teknologioineen ei ole altistanut meitä syövälle. Tätähän monesti syytetään, kun tuntuu, että syöpä vain lisäntyy. Sen sijaan hän toteaa syvän olevan elintasosairaus.  Se, mitä ihminen syö ja juo, lisää tai vähentää riskiä sairastua syöpään. Ja tutkija itse elää hyvien suositusten mukaisesti; liikkuu, noudattaa ravintosuosituksia eikä polta.

Ei tässä nyt oikein jää mitään yksittäistä ja selvää tekijää, mitä osoittaa ja mikä selittäisi, että miksi juuri minä sain rintasyövän alle 50 -vuotiaana. Voidaan ottaa muutama miinus (elintavat opiskeluaikana, liian vähäiset yöunet monta vuotta, ehkä liikaa sokeria), mutta ovatko ne sitten sellaisia, että ovat aiheuttaneet syövän kasvun. No, ovathan ne, jos se on ollut minulla tullakseen. Kuka tietää, mikä määrä mitäkin tekijöitä vaaditaan syövän puhkeamiseen? Ei kukaan. Moni muu saisi noista osa-alueista vielä enemmän miinusta ja pysyy silti koko elämänsä ilman syöpää. Mutta niillä pienilläkin jutuilla voi olla vaikutusta, jos on muuten alttius saada syöpää.

Ja tästä päästään siihen, että minulla saattaa olla altistava geenitekijä. Minulla ei ole lähiperhepiirissä yhtään tapausta. Tai näin luulin. Mutta enhän minä kaikkia sukulaisia tunne. Eikä asia nyt ole ehkä sitten kuitenkaan sellainen, jota yleisesti pohdittaisiin perhepiirissä. Mutta nyt kun sain diagnoosin, kuulin myös ohimennen todetun “Olet sitten kyllä sukuun tullut”. Mitäh?? Isäni puolelta on peruja tuo kilpirauhasen vajaatoiminta (löytyy siis isältä että siskolta) ja kuulemma isäni äidin, siis mummoni, sisaruksilla ja siellä jossain on muutamiakin rintasyöpätapauksia. No joo, ei todellakaan läheisiä sukulaisia sillä mummolla on 15 sisarusta. Myönnetään, etteivät kuulu edes joulukorttilistalle. No joo, ei edes ajatella, ei edes jouluna, kun ovat jo niin kaukaisia. Ei siis ihme, etti niiden kuulumisista ja sairasteluista ole saatu aiemmin juttua aikaiseksi. Mutta tämän johdosta minulle nyt tehdään geenitutkimus tuolla Meilahdessa. Se nyt on ihan mielenkiintoista. Ja hyödyllistäkin omien lasteni kannalta. Onhan se hyvä tietää, jos on geenit kohdillaan, niin tietää seurailla paremmin. Ja olisihan se jotenkin kiva tietää ja lohdullista, että en ole itse mitenkään erityisen tuhoisasti elänyt ja aiheuttanut sairastumista, vaan se nyt olisi sitten tullut myös vähän niinkuin “annettuna”.  Myönnetään. Tämä on kyllä laihan lohdutuksen hakemista. Lääkärin mukaan meissä jokaisessa syntyy koko ajan syöpäsoluja ja ihmisen kehon puolustusmekanismi toimii normaalisti ja tuhoaa ne. Sitten vain joskus saattaa tulla syöpäsolu, jonka tunnistus menee mönkään tai syöpäsolu onnistuu siis huijamaan tunnistusta ja siitä sitten lähtee. Syövästä oli muuten hyvä arttikkeli Tiede –lehden numerossa 11/2014 “Syöpä kuriin uusin keinoin”.

Voi siis miettiä omia elintapojaan, niillä tuntuu olevan vaikutusta. Vaikkakaan kaikki epäterveellisesti elävät eivät sairastu. Ja toisaalta terveellisesti elävät saattavat sairastua. Ja vaikka olisikin altistava geeni, niin sehän ei tarkoita, että kaikki kyseisen geenin omaavat sairastuvat. Ja kaikilla sarastuneilla ei ole altistavaa geeniä. Joka tapauksessa; taitaa kannattaa noudattaa suositusta tavallisista, terveellisistä elintavoista.

Tällä kertaa tämä arpa nyt vain sattui voittamaan.