En vieläkään ole saanut itselleni sitä kunnollista
kuntoiluohjelmaa. Sitä kyllä nyt tarvitaan. Muuten menee ihan leikiksi. Tosin
sellaisen alustavan ajatuksen olen saanut itselleni ja sitä sitten jollain
tavalla yrittänyt noudattaa. Mutta se on vain päässä ja yleensä silloin se ei
ihan ole pitävä. Tuppaa lipsumaan käytännössä.
Väsynyt olen edelleen. Yllättävän väsynyt. Mutta kuitenkin päivä
päivältä paremmassa kunnossa. Pääsiäisen tapaista yhtä superpäivää, jolloin
jaksaa mitä vaan, ei ole tullut. Odoteltu on. Mutta olo on parantunut kuitenkin
kokonaisvaltaisesti. Olen mukana jälleen
koiran aamulenkki vuoroissa. Väsyneenä, mutta jokseenkin iloisena. Aamut
kevättä kohden erityisesti aurinkoisena päivänä ovat ihan parhaimmillaan.
Lisäksi huomaan, että jonkinlaista työskentelykapasiteetin
lisäystä on tullut. Tässä muutaman päivänä olenkin haahuillut ympäri taloa
ihmetellen, että mitä sitä tekisi. Kun onkin saanut tehtyä sen yhden
suunnitellut asian ja virtaa olisi vielä johonkin muuhunkin. Ja ylipäätään
asioita saa tehtyä hieman ripeämmin kuin aiemmin. Tosin, liian rankka tekeminen
saa myös aikaan väsymyskohtauksen. Testattu ensin lattioiden vahauksella ja
seuraavana päivänä parvekkeen pesulla. Kummassakin on vielä paikkailtavaa…
Liikkumisen kannalta en ole
edes kokenut olevani mitenkään loistokkaassa kunnossa. Ei ole ollut
tarvetta siis lähteä kokeilemaan, mitä sitä nyt jaksaisi. Joten siis se päässä
oleva alustava suunnitelma; kävelen ensiksi läpi kaikki mahdolliset
juoksureitit sykemittarin kanssa. Sillä saan mitattua matkat ja saan itselleni
uudet juoksureitit tulevaisuutta varten. Kun kerran ollaan muutettu. Eli tossut
jalkaan ja Suunto Ambit töihin! Yhden kevyen hölköttelylenkin tein, ilman
koiraa. Kevyt kolme kilometriä eikä tuntunut erityisen hyvältä. Ensimmäinen päätös:
juoksen tuota kolmen kilometrin lenkkiä pari kertaa viikossa kunnes se ei
tunnut enää ihan kauhealta tuskalta. Sen lisäksi kävelylenkki vähintään kolme
kertaa viikossa. Kaksi kertaa viikossa, joko lenkin tai kävelyn jälkeen, kevyt
lihaskuntojumppa. Lihaskuntojumppa minulla sisältää punneruksentapaisen
ähellyksen, vatsaliikkeet ja selkäliikkeet sekä kunnon venyttely. Tuo venyttely
tulee kyllä tapahtumaan useamminkin kuin vain jumpan jälkeen.
Toistaiseksi suunnitelma toteutunut melkein. Tehnyt pari hölköttelylenkkiä
ja yhden lihaskuntojumpan. Kävelyt läpi yhden mahdollisen juoksureitin. Enkä
tehnyt yhtään venyttelyä. Well done, Jaana! No ei todellakaan. Oletan, että
tämä on hieman sama kuin siivouksen kanssa. Turha odottaa mahtavaa
inspiraatiota homman suorittamiseen. Sellaista ei tule eli pitää vain tehdä.
Jossain määrin tuo väsymys arveluttaa. Epäilen sen kyllä
olevan nyt kilpirauhasen tekosia. Näyttäisi siltä, että olen palannut tähän
taisteluun sen saamiseksi tasapainoon. Niin pienestä se on kiinni. Ja toki
vaikea arvioida näin vielä varsin vähän aikaa syöpähoitojen jälkeen, että mihin
suuntaan asioita pitäisi muuttaa. Jotain on kuitenkin mennyt eteenpäin. Pystyn
käyttämään piilolaseja. Silmät eivät enää kuivu samalla tavalla kuin ennen. Eli
kyllä tässä oikeaan suuntaan ollaan menossa, vaikka hieman tuskaista välillä
onkin.
Tämä pohtiminen on itse asiassa hyvä muistutus siitä, että
hoidoista ei vielä ole kovinkaan kauaa. Viimeisestä sytostaatista reilu kaksi
kuukautta ja viimeisestä sädehoidosta puolitoista
kuukautta. Etukäteen ajatellessani en odottanut tässä ajassa näkyvän vielä
oikein mitään toipumista. Joten tarkemmin ajatellen pitänee ottaa järki käteen
ja muuttaa sitä päässä olevaa suunnitelmaa liikunnasta. Taitaa ne kävelyt ja
pari hölkötttelylenkkiä viikossa riittää. Jotain kertonee sekin, että sitä omaa
alkuperäistä suunnitelmaa ei ole saanut millään pidettyä.
Tätä tämä nyt sitten on. Lepäämistä, nukkumista, vähän
töitä, vähän liikuntaa ja taas lepäämistä ja nukkumista. Paino vielä siellä
nukkumisella, mutta ehkä se jossain vaiheessa muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti