Ohi on!

Se oli sitten siinä. Atiivijäsenyys Meilahden Syöpäklinikalle on vaihtunut kannatusjäsenyydeksi.

Sädehoidotkin loppuivat sitten aikanaan. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla oli viimeiset, boosterit. Nehän sitten viimeistelivät myös ihonkin. Hoitaja ystävällisesti tarkasti rinnan viimeisellä kerralla ja totesi lohduttavasti, että se vielä hieman pahenee tuosta. Sädehoidon vaikutus kun kestää vielä noin pari viikkoa viimeisen hoidon jälkeen. Asiakkuus osastolle säilyy kuukauden ajan eli jos oireet muuttuvat oikein pahaksi, niin aina voi soittaa.

Sitten oli vielä se viimeinen lääkärintarkastus. Yleensähän sitä aina haluaa käydä samalla lääkärillä. Pysyy hoitohistoria ja jutut jotenkin paremmin järjestyksessä. Nyt olin kuitenkin toivonut toista lääkäriä. Tosin vain mielessäni enkä esittänyt mitään toiveita aktiivisesti minnekään. Minulle ei jänyt mitenkään dynaaminen vaikutelma meidän edellisestä tapaamisesta ennen sädehoitojen alkamista. Mutta sama lääkärihän se siellä oli. Olin toki tähän varautunutkin ja mietttinyt jo etukäteen kysymyksiä Mutta kyllä se kommunikoinnin kaava oli sama kuin viimeksi. Lääkäri ei oikein tehnyt mitään elettä keskustelun eteenpäinviemiseksi.  Lopulta minusta alkoi tuntua, että ei se oikein raukka osannut kunnolla päättääkään tapaamista. Joten tein itse kysymysteni jälkeen siirron siihen suuntaan ja totesin, että eiköhän tämä sitten ollut tässä. Olihan se.

Ei minulla niitä kysymyksiäkään niin paljoa ollut. Sen verran on sanottava, että kyllähän lääkäri ihan osaava oli. Sitten kun oli selkä kysymys, mihin vastata. Ensiksi käytiin läpi vielä jäljellä ole

vat oireet. Käsi kipeä, mahakivut, väsymys, huonot olot ja kuumotukset… kaikki normaalia. Iso harppaus toipumisessa ja palautumisessa tapahtuu tietysti viikoissa systostaattihoitojen loputtua. Ja sehän jo olin tietysti huomannut itsekin. Pieni yllätys, eikä ehkä niin pineikään, oli, että lopullinen ja totaalinen palautuminen vie noin vuoden. Pisti suhtautumaan hieman uudella tavalla kunnonkohotuksen aloittamiseen.

Oireiden osalta minua tietysti kiinnosti, että kuinka paljon niistä pahoinvointi / kuumotuskohtauksista on edelleen sytostaattihoidon jälkiä vai ovatko ne jo nyt hormonihoidon tuomia oireita. Ikävä kyllä, ne ovat nyt sitten hormonihoidon aiheuttamia. Tervetuloa vaihdevuodet. Ja jälleen yllätystä, kuumotuskohtausten pitäisi tasaantua vähitellen, mutta puhutaan kuitenkin kuukausista. “Lientymistä pitäisi olla havaittavissa syyskuussa olevaan kontrolliin mennessä.” Voihan vitalis. Ei voi muuta sanoa. Tässä on siis edessä puoli vuotta kuumotusta ja palelua ja vaatteiden kanssa puljaamista vuorotellen.  Kuumotuskohtauksiin oli tarjolla myös lääkkeitä. Näistä ensimmäistä lääkäri ei kuitenkaan suositellut, sillä se saattaa heikentää hormonihoidon tehoa. No enhän minkään sellaista halua. Ja seuraavaa mahdollista lääkettä minä en missään tapauksessa halunnut. Se oli nimittäin masennuslääke. Lääkäri oli minusta jossain määrin kuitenkin huolissaan siitä, että jaksanko tai pystynkö elämään oireiden kanssa. Ja kehoitus oli, että mikäli alkaa tuntumaan liian hankalalta, niin yhteyttä Meilahteen. En kyllä tiedä, mitä apua sieltä voisi tulla, kun en masennuslääkkeitä suostu ottamaan. Minusta tuntuu jotenkin turhalta hikoilun, vaikkakin hieman rajumman, vuoksi ottaa mieltä tasaavia lääkkeitä.

Yritin viritellä keskustelua myös siitä kuntoilun aloittamisesta. Ohje oli edellee se sama, mikä on pätenyt koko hoitojen ajan. Kaikkea saa tehdä sen mukaan, mitä itse jaksaa ja mikä tuntuu hyvältä. Mutta kuulemma ei nyt kuitenkaan ihan heti kannata aloittaa mitenkään revittelemään. En kertonut, mitä tein pääsiäisenä.

Lopuksi lääkäri myös tarkisti rinnan. Totesi myös hoitajan tapaan, että sädehoidon vaikutus jatkuu vielä ja pahemmaksi saattaa mennä. Joten antibioottisalvaa reseptillä apteekista. Mutta siihen ne jutut sitten oikeastaan loppuivatkin. Kun minulla ei ollut mitään kysyttävää ja tällä lääkärillä ei kyllä ollut mitään sanottavaa.

Nyt alkoi sitten vapaus hoidoista ja aikatauluista. Jostain syystä olen varma, että minulle ei tule sitä tyhjää tunnetta, kun hdoiot loppuvat. Koin tämän sädehoidon aikatauluineen niin rasittavana. Seuraavan kerran kävelen Syöpäklinikalle puolen vuoden kuluttua kontrolliin. Itse asiassa hieman vajaa, sillä ensimmäinen kontrolli on kuulemma aina sinä kuukautena kuin kasvain leikattu eli minulla syyskuussa.

Ja nyt siirryn kokonaan palautumisen aloittamiseen.