Rahaa pankissa

Niinhän se vain on. Kaiken voi mitata rahassa. Mutta ei mitään pahaa ettei jotain hyvääkin. Kustannus on kuitenkin melko yksiselitteinen tapa arvioida asiaa. Voi joskus jopa auttaa kohdistamaan tarvittavia oikeita toimenpiteitä oikeaan paikkaan. Nyt jäi tietenkin ottamatta kantaa siihen, onko sitten kustannusvaikutukset arvioitu oikein. Ja minkälainen tilasto siitä saadaan aikaan. Tuttu sanonta: vale, emävale, tilasto.

Joka tapauksessa asiaan heräsi omasta puolesta pieni mielenkiinto kun maksoin ensin laskuja ja sitten siivosin papereita. Kummassakin pinossa oli niitä HUS-lappuja. Aloin pohtimaan, että kuinka paljon olen itse oikeastaan laittanut euroja riviin tätä sairautta hoidettaessa. Ei tämä mikään vuosikausia kestänyt projekti ole tietenkään ollut. Mutta tässä muutaman kuukauden aikana olen omasta mielestäni rasittanut tuota julkista terveydenhoitoa melko tiheään. Ja melko erikoishoidolla. Ja se kuulkaa maksaa. Meille kaikille niiden kuuluisien veroeurojen muodossa. Joten aloin kaivelemaan tilastoja. En nyt ihan kuitenkaan  lähtenyt lukemaan viimeisipiä tutkimuksia joten tässä vain tekstiä helposti löytyvien lähteiden perusteella.

Tampereen Yliopiston Terveystieteen laitos on Syöpäjärjestöjen pyynnöstä tehnyt selvityksen syöpätautien hoito- ja tuottavuuskustannuksista 1996-2004 sekä ennusteen aina vuoteen 2015. Tämä löytyy helposti googlailemalla netistä, joten en nyt sen enempää käy itse selvitystä referoimaan.  Syövän kustannukset voidaan jakaa sairaanhoitokustannuksiin (avo/vuodehoito, lääkekorvaukset, seulonnat, kuntoutus), tuottavuuskustannuksiin (sairauspoissaolot, työkyvyttömys ja näihin liittyvät kustannukset) tai potilaalle aiheutuneisiin kustannuksiin. Tarkastelukulmasta riippuen kustannukset voidaan myös jakaa suoriin tai välillisiin. Kauneus on siis tässäkin katsojan silmissä. Riippu hieman mitä tarkastellaan ja miten jako halutaan tehdä. Lopputulos pitäisi kuitenkin olla aika lailla samansuuntainen.

Selvityksen mukaan syövän kustannukset olivat vuonna 2004 yli 500 miljonaa euroa. No, tuosta on jo sen verran aikaa, että se ennuste onkin ehkä validimpi luku. Ennusteen mukaan vuonna 2015 kustannukset olisivat yli 1,1 miljardia euroa. Tosin, löysin toisesta lähteestä luvun, mikä ilmoitti syövän kustannukseksi Suomessa vuonna 2007 noin 3,3 miljardia euroa. Näissä luvuissa, huolimatta siitä, että toinen on “vain” ennuste, alkaa olla nyt sen verran eroa, jotta ei ruodita lukuja sen enempää. Toteanpahan vain syövän maksavan joka tapauksessa. Oletan syöpätapausten lisääntyneen hieman enemmän kuin arvioitu ja lisäksi on todettu, että käytössä on nykyään uudempia ja hintavampia lääkkeitä. Arvion mukaan syövän hoidon kustannukset kasvavat vuosittain 28%  vuoteen 2025 mennessä. Huimaa menoa.

Pohjoismaiden Syöpäunionin teettämän raportin mukaan Suomessa on ns. kallita syöpiä suhteellisen paljon. Hoitokuluista 13 % kohdistui rintasyöpään (esiintyvyys kaikista syövistä 19%), 12% suolistosyöpään (esiintyvyys kaikista 12%) ja 11% eturauhasen syöpään (esiintyvyys kaikista 23%). Korvatuista tulonmenetyksistä neljännes meni rintasyöpäpotilaille. Minusta tuo nyt kertoo siitä, että rintasyöpää esiintyy paljon vielä työelämässä olevalla väestöllä. On sitten sitä korvattavaakin, kun ovat sairaslomalla. Aika lailla samaa asiaahan kaikki lähteet joka tapaksessa esittelevät. Hoito maksaa ja tulee maksamaan tulevaisuudessa vielä enemmän hoidettavien määrän lisääntyessä.  Yhden rintasyöpäpotilaan hoitaminen maksa arviosta riippuen 28 000,00 – 32 000,00 euroa. Käsittääkseni itsensä hoidattaminen yksityisellä vie sen noin 30 000,00 euroa.

En voi valittaa. Olen tässä matkan varrella siekailematta ottanut vastaan kaiken minulle tarjotun hoidon. Tähän on sisältynyt aluksi leikaus ja siihen liittyvät rutiinit. Siinä vaivattiin lääkäriä kahdesti ja kolmea eri hoitajaa tapaamisilla. Lisäksi leikkaus vaatii oman henkilöstönsä. Ja kun minun kohdallani otettiin vielä uusintaleikkaus, niin tuo leikkaussalihenkilökunta kahdesti. Niin, ja leikkausten välillä se ambulanssikyyti sairaaloiden välillä. Ja tästä tietysti seurasi ylimääräisiä öitä hoidettavana sairaalassa. Ja ennen leikkausta oli imusolmukkeen paikallistamistutkimus Meilahdessa. Kustannuksia aineista ja hoitajista. Hoitojen alettua ja siis hoitojen aikana, oli viisi lääkäritapaamista ja yksi hoitajatapaaminen. Sytostaattihoidoissa työllistin omalta osaltani omahoitajaani. Ja sitten ne aineet. Ne tulivat kuin Manulle illallinen. Tähän väliin pitää laittaa riviin myös ne kolme ekstrakäyntiä Meilahdessa: poliklinikan henkilöstö, laboratoriokokeet ja sitten vuodepotilaan ominaisuudessa saatu hoito. Ja niitä laboratoriokokeita otettiin useampana päivänä. Eikä laboratoriokokeiden osalta pidä unohtaa kontrollia ennen jokaista hoitoa. Sädehoidossa käytössä melko massiivinen kone ja kaksi hoitajaa. Joka ainoa kerta, 21 kertaa.

Mitä kustansin tuosta itse? Yksi hoitokerta, sekä sytostaatti- että sädehoito, maksoi 8 euroa. Lääkärikäynneistä veloitettiin poliklinikkamaksu, kuten myös leikkauksista ja siihen liittyvistä öistä sairaalassa. Jonkin verran jouduin maksamaan myös niistä lisäyöpymisistä Meilahdessa. Ja lääkkeet, lukuunottamatta sytostaatteja, ostin ihan itse apteekista. Tässähän oli sitä kortisonia, särkylääkettä, pahoinvointilääkettä yms. Ja sitten pienen yhteenlaskun kautta sain tulokseksi hoidoista 835,50 ja lääkkeisiin noin 40 euroa. Tuo lääkekustannus on kyllä aika hatusta, niitä kuitteja en ole säästellyt.

Se, mikä tuosta puuttuu on kolme käyntiä yksityisellä lääkärivastaanotolla silloin kun itse havaitsin patin rinnassa ja sitä alettiin tutkia. Yksityisellä tuo potilaan maksama kustannus on luonnollisesti jotain aivan toista. Mutta jos olisin aloittanut tutkimusten läpikäynnin julkisella puoella, olisi kustannus ollut tuota samaa matalaa tasoa. Aikaa olisi ehkä mennyt enemmän. Jälkikäteen siitä on kyllä turha sanoa yhtään mitään.

Siis arvion mukaan rintasyövän hoito maksaa yhteiskunnalle noin 30 000,00 euroa ja siitä minä maksoin 900,00 euroa. Sanoisin, että ei paha. Olen siis saanut pitkin hampain maksamiani veroja jossain määrin takaisin ihan omaan hyötykäyttöön. Väkisinkin tulee mieleen, että kyllä se verojen maksaminen oli kuin olisi laittanut rahaa pankkiin.