Valmistautuminen sädehoitoon - kuvaus

Noin viikko sitten oli se kuvaus. Se juttu, mikä minun mielestäni kuulosti jokseenkin oudolta ja hieman epämääräiseltä sen sädehoitolääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen.

No, ei se sitten sitä ollut. Tulipahan muuten myös taas todistettua, että hoitajat ovat kyllä asiantuntevia ja osaavia. Ne muutamat epäselvät jutut, mitä lääkäritapaamisesta jäi, tuli selvitettyä hoitajien toimesta. Siinä sitä sitten yhdessä naureskeltiin, että mihin niitä lääkäreitä nyt oikeastaan tarvitaankaan.

Kuvaus oli siis sitä varten, että varmistetaan, ettei rinnassa ja/tai kainalossa ei ole mahdollisesti sinne kaikesta todennäköisyydestä ja hoidosta huolimatta jäänyt tai ilmestynyt kasvainta. Näin sanoi siis lääkäri. Oletan, että mitään ei ole. Ja kyllä ne sieltä ilmoittavat ennen sädehoidon aloittamista, mikäli olisikin. Olen jo selvästi päässyt yli tämän asian pohtimisesta.

Toinen syy kuvaukseen oli myös se, että minut “asemoitiin” tulevaa sädehoitoa varten. Asetuin siis kuvauslaitteeseen kädet ylhäällä ja siinä asennossa piti pysyä kunnes sai hoitajalta luvan liikkua. Leikattuun rintaan liimattiin teipillä rautalanka, se kun näkyy sitten kuvissa. Kuvauksen jälkeen, piti vielä olla paikallaan, hoitaja tuli merkkaamaan eli tatuoimaan pisteet kummallekin sivulle rinnan viereen sekä keskelle rintakehää. Näiden mukaan minut asetellaan jatkossa aina sädehoitoon. Joka kerta ihan samaan asentoon ja paikkaan. Ja ne pisteet ovat sitten ihan oikeat tatuoinnit eli ovat minulla sitten elämäni loppuun asti. Tosin rehellisyyden nimissä myönnettäköön, että niin pienet, että etsimällä saa etsiä. Jos löytää sittenkään. Hoitajat kyllä ilmoittivat aina löytävänsä. Koko session kesti noin vartin. Ei siis kovin kummoinen juttu.

Ne epäselvät jutut… Ensinnäkin minua ihmetytti hormonihoidon aloitus. Lääkärihän totesi vain, että se alkaa smaoihin aikoihin kun sädehoito. Mutta määrittelemättä jäi, kerrotaanko minulle erikseen hoidon aloitus vai olisiko se pitänyt sopia jo siinä. Hoitajat tiesivät. Yleensä alkaa samana päivänä kuin sädehoito. Eli nyt sitten apteekkin hakemaan lääkkeet. Kuulemma ei niin tarkasti päivän päälle, mutta oli hyvä, että tuli selväksi. Hieman outoa näin jälkikäteen ajateltuna, että lääkäri ei tuon kanssa sen tarkempi ollut. Mutta ehkä niilläkin on huonot päivänsä. Ja onko väliä, kun asia tuli kuitenkin selväksi. Ei ole.

Toinen mieltä askarruttanut seikka oli se sädehoitojen määrä. Tai se, miten lääkäri asian ilmaisi: “sädehoitoja tulee 16 + 5 kertaa”. Laskin silloin mielessäni vastaanotolla, että yhteensä 21 kertaa ja olin siihen tyytyväinen.Vasta myöhemmin aloin pohtia tuota jakoa, miksi noin. Ja hoitajat tiesivät senkin. Ensimmäiset 16 kertaa tulevat laajemmalle eli koko rinnan ja kainalon alueelle ja loput viisi kertaa paljon pienemmälle eli kohdistetaan suoraan siihen kasvaimen leikkauskohtaan. Kuulemma yleinen tapa hoitaa sädetys. Jaahas. Ei siis kovin kummoinen juttu sekään. Ilmankos jäi lääkäriltä selittämättä.

Ei sitten muuta kuin odottelemaan, että sädehoidot alkavat, sytostaattimyrkyt poistuvat kropasta ja olo alkaa parantua.