Jos hoitaisi välillä kilpparia

Nyt on sitten tietyltä osin palattu takaisin siihen elämäntilanteeseen, mikä vallitsi ennen syöpädiagnoosia. Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon.

Kilpparia hoitava lääkäri oli oikeassa “voit kuitenkin niin huonosti, että  on turha seurata kilpirauhasta”. Voi kuulostaa tylyltä tai jopa välinpitämättömältä, mutta sitä se ei ollut. Minun “viralliset” kilpirauhasarvoni olivat jo jonkin aikaa ennen syöpädiagnoosia olleet tuomittavissa normaaleiksi. Ja tiedän, että moni lääkäri olisi niiden perusteella todennut minut ja vaivani sen osalta hoidetuksi. Mutta ei minun lääkärini. Hän on hoitanut koko ajan minua oireideni perusteella. Ne on saatava loppumaan ja sitten kun olo on hyvä, tiedetään, mitkä ovat minun omat oikeat arvoni kilpirauhasen toiminnalle. Ja kun nuo syöpähoidot ovat mitä ovat, olisi ollut jokseenkin turha lähteä arpomaan kilpirauhasen lääkitystä.

Joten, koska oloni kuitenkin ennen syöpähoitojen aloittamista oli melkein ok, pidettiin sitä tasoa hyvänä lähtötasona. Nyt sitten katsotaan, mitä on tapahtunut tässä viimeisten kuukausien aikana. Yritän pitää myös mielessä sen, että itse kasvaimen leikkauksen jälkeen, ja leikkauksesta toipumisen, minulla oli paras olo vuosiin. Jos olen oikein onnekas, ne viimeiset kilpparioireet olivatkin kasvaimen aiheuttamia. Ja nyt ongelma olisi sitten ratkaistu.

Vaikka itse syöpähoitojen aikana oli aika selvää, että kaikki mahdolliset oireet huonoon vointiin johtuivat nimenomaan syöpähoidosta, niin jotain viitteitä kilpirauhasestakin pystyi loppuvaiheessa ainakin arvailemaan. Olen tässä matkan varrella päivitellyt painoani ja sen nousua. Ensimmäiset ajatukset mahdollisesta kilpirauhasen toimimattomuuden lisäyksestä tuli, kun paino nousi melkoisella kertarysäyksellä. Vaikka syömiset eivät ihan virallisten ohjekirjasten mukaisia olekaan olleet, niin ei myöskään mitään täysin ylenmääräistä mässäilyä. No, paitsi se karkilla itseni lohduttaminen. Totaalinen liikunnan puute on kyllä varmasti vinouttanut sisäänotettujen ja kulutettujen kaloreiden suhdetta. Joka tapauksessa, syömisellä lihottaminen olisi kyllä tapahtunut tasaisemmin. Joten epäillin silloin ensimmäisen kerran, että arvot lienevät liikkuneet väärään suuntaan.

Toinen oire on tullut vasta jonkin aikaa sitten. “Jonkin aikaa sitten” on hieman suhteellinen käsite, sillä eihän tässä kokonaisuutenakaan ole mitään määrättömiä aikoja kulunut. Mutta siis helmikuun aikana huomasin epämääräisen “haahuilun” tulleen päiviin. “Haahuilulla” tarkoitan tilaa, jossa ei oikein saa mitään tehtyä (tässä tapauksessa sitä yhtä päiväksi budjetoitua tehtävää), ajatus ei pysy kasassa ja lopuksi ei oikein osaa sanoa, mihin kaikki aika on mennyt. Hyvin epämääräistä olemista siis. Ja hyvin yleistä kiliprauhasen vajaatoiminnasta kärsivillä ihmisillä.

Ja luonnollisesti kumpikin näistä itsediagnosoiduista kilpparioireista voi olla seurausta ainoastaan syöpähoidoista. Mitenkäs sen nyt sitten varmasti erottelisi? Tämä lääkäri oli siis aivan oikeassa. Vaoikka tässä matkan varrella olisi kuinka kontrolloitu ja mietitty, niin en olisi pystynyt sanomaan mitään kilpirauhaseen liittyen.

Mutta niinhän se sitten oli. THS (thyroid stimulating hormone eli aivolisäkkeen välittämä ja kilpirauhasen toimintaa säätelevät hormoni) oli  noussut. Selkeästi. Tämä siis tarkoitti, että kilppari oli laiskistunut tässä hoitojen aikana ja aivolisäke yritti saada lisää toimintaa erittämällä lisää THS:ää kroppaan. Muut seurattavat arvot olivat liikkuneet täysin vastaavasti. T4V eli varsinainen kilpirauhashormoni oli siis puolestaan laskenut. Minulla nuo kaksi ovat aina kulkeneet käsikädessä “oikein” ja oppikirjojen mukaisesti. Lisäksi on kontrolloitu T3V-hormoni (aktiivinen kilpirauhashormoni), missä vaihtelua on ollut melko vähän. Jatkotoimenpide oli varsin yksinkertainen; lisätään lääkitystä. Ja otetaan kontrolli vajaan kahden kuukauden päähän. Koska minulla nuo arvot käyttäytyvät normaalisti eli kiliprauhashormonin laskiessa THS lisääntyy ja päinvastoin, ei kontrollia tarvita kuin TSH:n osalta. Sopii minulle. En itsekään usko, että juuri nyt seuraavassa kontrollissa nämä jostain syystä alkaisivat käyttäytyä eri tavalla kuin aina ennen. Samasta syystä lääkäri antoi soittoajan, pelkästään tuon kontrollin vuoksi ei tarvitse vastaanotolle tulla. Kontrollin tuloksen ja mahdollisen lääkityksen muutoksen voi selventää puhelimitsekin. Sopii myös minulle. Näin voi siis toimia, kun kyse on tuosta melko oppikirjamaisesta vajaatoiminnasta. Jos jostain syystä nuo arvot muuttuilisivat eri tahdissa, niin hoitaminen olisi paljon haastavampaa. Kuin myös seuranta ja kontrollointi ja lääkitys.

Nyt sitten odotellaan olon paranemista.