Kilpirauhanen testissä

Onpa  taas se aika, että käyn labran kautta kilppari-lääkärin vastaanotolle. Eli kontrolli tulossa. Sanonnan mukaan “poissa näkyvistä, poissa mielestä” voidaan tulkita myös siten, että jos ei millään mitään huomaa, niin ei tule juurikaan asiaa ajatelleeksi. Tästä voikin jo päätellä, etten viime aikoina juurikaan ole uhrannut hirveästi energiaani kilpparin toiminnalle. Muuten kuin satunnaisesti ihmetellyt itsekseni, että josko se nyt olisi jonkinlaisessa kuosissa. Omasta mielestäni e ole enää oikein viime aikoina edes huomannut niita vanhoja vajaatoiminnan  oireita. Eli asiaa piti oikein pohtimalla pohtia ennen lääkäriin menoa. Osaa sitten sanoa oikeat asiat.

Tähän liittyy myös nyt sitten pieni testi. Joten kaivoin esille vanhat taulukkoni, missä kootusti oireet ja niiden asteet. Olen nimittäin sitä mieltä, että tämän kilpparin osalta on nyt tultu hoitotasapainoon ja voisin siirtyä vuosikontrolliin. Ja jotta olisi jotain faktaa päätöksenteon tueksi, niin aloin muistella oloa ja niitä kuuluisiä viimeisiä oireita ennen syöpähoitoja.

Olin heinäkuussa 2014 (syöpädiagnoosi ja leikkaus syyskuussa 2014) laittanut itselleni kärsiväni vielä melko reippaasti väsymyksestä, motivation puutteesta eli sellaisesta yleisestä jaksamisesta ja kivuista ja säryistä. Erittäin paljon oli haittaa lihasheikkoudesta eli siitä, että kroppa ei ottanut vastaan urheilua ja kaikki liikunta oli todella tuskaista. Lisäksi lievät oireet pahoinvoinnin ja yleisen huonon olon osalta. Ja olihan minulla ne jatkuvat päänsäryt. Nyt sitten päivittelin tuntemuksia kaikkien noiden oireiden osalta. Ja yritin parhaani mukaan tehdä eroa siitä, johtuisiko vielä sytohoidoista toipumisesta vai siitä kilpparista.

Ihan ensiksi todetaan taas, että ne päänsäryt ovat historiaa. Check. Yleinen huono olo ja pahoinvointi… Hmmm. Ei kyllä enää sellaista kuin vuosi sitten. Juu, tämä nykyinen heikko olo on suoraan seurausta hoidosta ja erityisesti meneillään olevasta hormonihoidosta. Eli mennyttä, check. Väsymys. Juu, onhan tuota. Mutta tätä väsymystä voi todellakin hoitaa nukkumalla. Ei ole enää sellainen turta ja utuinen olo. Lisäksi pääsen aamuisin melko reippaasti ylös sängystä. Mikä oli lähes mahdoton tehtävä silloin kun kilpparia ei vielä hoidettu. Eli check. Kivut ja säryt; ne mitä on, on kyllä suoraan seurausta hoidoista. Ei enää ollenkaan samanlaista jatkuvaa epämääräistä kipuilua. Check. Haluttomuus ja motivation puute, minusta kyllä onaina liittynyt tuohon väsymykseen. Nyt olen toki uupunut enkä jaksa ihan täysillä vielä tehdä kaikkea. Mutta fiilis on kyllä täysin toinen kuin ennen. Mielestäni minulla on tavallinen motivaatio ja into tehdä asioita, oman jaksamiseni rajoissa. Siis check. Joten testattavaksi jäi ainoastaan tuo liikunta.

Ja mitenkäs sitä muuten testaisi kuin kuntoilemalla. Päätin siis kokeillä, kuinka jaksaisin ja miltä lihaksissa tuntuisi kunnon urheilut. Lenkkarit jalkaan, Koira hihnaan ja hönkäykset astmapiipusta. Tavoitteena oli kiertää seitsemän kilometrin lenkki. Ja näin tapahtui. En toki juossut ihan koko matkaa, mutta reilut viisi kilometriä. Ja olin illalla aivan poikki. Mutta koska kyseessä oli testi, seuraavana päivänä saman uudestaan. Nyt oli vuorossa hieman vajaa kymmenen kilometrin lenkki. En taaskaan juossut ihan kokonaan. Otin satunnaisesti pieniä kävelypätkiä. Lisäksi mainittava, että Koira toki pysähteli tekemään omat merkkauksensa eli pikku taukoja tuli kummallakin lenkillä. Mutta tällä toisella lenkillä juoksi selvästi ennenmän kuin aiemmin.

Ja miltä se tuntui? No pahalta. Mutta ei siksi, että lihakset eivät olisi ottaneet vastan kuntoilua. Olin tyytyväinen, sillä vielä toisen päivän lenkillä sain puristettua jaloista irti juoksuaskelia. Se pahalta tuntuminen oli ihan suoraa seurausta huonosta kunnosta. Siltä pitääkin tuntua, jos yrittää tehdä jotain, mihin oma kunto ei oikeasti riitä. Ja mikä parasta, toisen lenkin jälkeen en ollut ollenkaan niin väsynyt kuin ensimmäisen. Tämä ei olisi ollut mahdollista ennen. Silloin jalat olisivat olleet jo ensimmäisenä päivänä niin väsyneet, että toisen päivän lenkki ei olisi onnistunut. Ja nyt selvitin sen jotenkuten.

Testi jatkui kiertämällä seuraavana päivänä viisi tuntia asuntomessuilla. Rauhallista menoa, mutta koko ajan jalkeilla. Pientä uupumista havaittavissa, mutta jalat toimivat. Ja jotta varmistetaan epäilyt, niin neljäntenä päivänä reilu kolmen kilometrin lenkki pienellä kuntopiirillä. Ja kyllä! Olo oli edelleen jaloissa jokseenkin väsähtänyt, mutta jalat toimivat silti. Kyllä se on todistettu, että kilpparin osalta on hoitotasapaino löytynyt. Näin siis aion julistaa  lääkärille. En usko, että on mitään sitä vastaan. Jos tilanne muuttuu kun tästä toivun kokonaan, voin aina palata lääkärin vastaanotolle ja aloittaa hienosäädön uudestaan. Mutta se on sen ajan murhe.

Ja näin tapahtui. Lääkäri oli tyytyväinen. Mutta totesi sitten, että “ota nyt kuitenkin rauhallisesti ja maltillisesti sen urheilun kanssa. Tässä on vielä toipumista.” Keskusteluissa oli myös ne arvot; THS nyt 1,5 (nousua edellisestä kontrollista) ja D-vitamiini 135. THS voi viahdella jonkin verran, kullakin on oma yksilöllinen taso ja vaihteluväli, kunhan olo pysyy hyvänä. D-vitamiini kuulemma vaikuttaa lihasten väsymiseen ja tasapinoon. Tämä oli varsin mielenkiintoista, sillä edellisen kerran kun minulla oli mielestäni täysin hyvä ja normaali olo, oli kun D-vitamiini oli myös reilusti yli 100. Sitten sieltä tultiin alas ja no, syöpähoitojen aikna ei juuri D-vitamiinin saantia hoidettu. Lääkärin mukaan voi olla, etät mina yksilönä reagoin D-vitamiinin määrään herkästi. Joten pidetään se melko korkealla.

Mutta jotta tarina ei olisi liian ruusuinen, niin tulihan sieltä minusta jonkin verran vääriäkin vastauksia. Siis sellaisia, mitä en olisi halunnut kuulla. Olen tietysti melko ärsyyntynyt hoitojen aikana tulleisiin kiloihin. Varsinkin, kun niitä oli aavistus liikaa jo ennen hoitoja. Elättelin toiveita, että painonpudotus voisi sujua nyt kun kilpirauhasen osalta on pasty jonkinlaiseen sopuun. Lääkäri totesti suoraan, että kun on hormonihoitoa ja nyt sitten vaihdevuodet, niin paino ei välttämättä putoa enää ollenkaan. Mitä!!! Kuulemma voi pudota, mutta helppoa se ei tule olemaan. Lisäksi tiukka ohje unohtaa vaaka ja mennä suorituskyky edellä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että pitää keskittyä vain kuntoiluun ja kunnon lisäykseen ja sitä kautta aina vaan rasittavampaan ja monipuolisempaan kuntoiluun. Kroppa tulee sieltä sitten perässä. Jos tuijottaa vakaa, alkaa helposti nipistää syömisistä väärällä tavalla ja se ei sitten toimi. Jep. Kaikesta huolimatta en haluaisi vielä heittää toivoa tuon painonpudotuksen suhteen. Mutta toki itsekin tähtään ensin hyvään kuntoon ja sitä kautta sitten mahdolliseen painonhallintaan. Joitain viilauksia aion kyllä tehdä ruokavalioonkin ja nyt heti. Suomalainen ei usko, ennen kuin itse näkee. Eli tässä tapauksessa kokee. Katsotaan miten käy.

Lopputulos; vielä yksi kontrolli ennen talvea. Sillä varmistetaan, että olo on pysynyt hyvänä ja että arvot ovat vielä kohdillaan. Ja katsotaan, miten se d-vitamiini pysyy siellä ylhäällä. Kyllä tämä tästä taas lähtee.