Ensimmäinen askel uudella liikuntataktiikalla on nyt sitten
otettu eteenpäin. Otin perheen parissa puheeksi sen, että lihaskuntoa pitää
kyllä parantaa ja pohdin ääneen erilaisia vaihtoehtoja personal trainerille. Ja
sille vaihtoehtona fustraa. No, personal trainer palveluhan sekin tietysti
olisi.
Siinä sitten tuli puheeksi, että onhan tuo LapsiNro1
jokseenkin kykenevä tekemään treeniohjelman. Kun itse kuntoilee enemmän kuin
aktiivisesti. Tosin valtiolla suoritettava päivähoito hieman juuri nyt
määrittelee tuota ajankäyttöä. Ja sitten palvelusjakson jälkeen alkaakin
opiskelut Jyväskylässä liikuntatieteellisessä liikuntabiologian opintojen
parissa. Ja jo nyt on melkoisen perehtynyt asiaan.
En aluksi oikein tarttunut asiaan, mutta aamu on tunnetusti
iltaa viisaampi. Joten seuraavana päivänä uudestaan asia puheeksi. Ja kyllä,
LapsiNro1 sanoi tekevänsä ohjelman. Siinä sitten kyseli alkutiedot; mitä teen
nyt, minkälaisia jumppia ne on ja mitä itse asiassa haluan. Seuraavalla
viikolla viuhuivat tekstiviestit tarkennusten osalta. Taisi olla luppoaikaa
valtion päivähoidossa. Kuinka monta miesten punnerrusta jaksat? Puhtaasti 2,
fuskaamalla 5. Kuinka monta kyykkyä menee, että et jaksa enää yhtään? En tiedä,
en ole koskaan kokeillut. Vähän alkoi jännittämään. Varsinkin, kun ohjelmaa
tehtiin teorian pohjalta eikä minkäänlaista aloituskuntotestiä todellisen tason
selvittämiseksi tehty. Kaikkihan sen tietää, että ilman sitä ei voi oikein
määritellä sitä, miten liikkeelle lähdetään. Ajattelin nyt kuitenkin sitten
jollain tapaa itse hoitaa tason oikeaksi.
Jossain vaiheessa varmaan tajuan ja ymmärrän ja uskon, että
jos joku on perehtynyt asiaan, niin siihen voi luottaa. Tuli siis päivä, että
valtion päivähoidosta pääsi lomille. Ja kävimme läpi ohjelman. Olin itse
ajatellut, että tekisin heti sen ohjelman kokonaisuudessaan, jotta selviäisi
samalla se oikea vaativuustaso. Mutta tässä nyt on kaikenlaista pientä jumia
selässä, joten kunnon jumppa jäi haaveeksi. Tehtiin siis vain kevyesti läpi
liikkeet.
Ensimmäinen havainto; LapsiNro1 näytti tietävän mistä puhui.
Tuli selkeät selostukset liikkeistä, mihin ne vaikuttaa ja millä tavalla. Oli
myös huomioitu se, mitä teen niissä kahdessa käymässäni jumpassa. Tästä syystä
vastalihakset jätettiin kotiohjelmassa pois, kun niitä tehdään säännöllisesti
muutnekin. Ok, minulle sopii. Toinen havainto: tuli selkeät ohjeet liikkeiden
oikeasta suorituksesta ja siitä, miten minä ne saan tehtyä oikein. Kaikissa
liikkeissä se puhdas suorittaminen korostui. Ja myös liikkeiden suorittaminen
kunnolla loppuun. No, se taitaa olla sitä puhdasta suorittamista. Taisi myös
todeta, että “älä nyt sitten tee fuskaamalla mitään”. En tietenkään. Kolmas
havainto: oli sittenkin koko ajan ajatellut sitä minun tasoani ja kykyä
liikkeiden suorittamiseen. Koko ajan korosti sitä, että jos jaksat tämän hyvin,
niin lisää painoja (kahvakuulan kokoa siis) tai lisää toistoja. Jos et jaksa
tai pysty tekemään puhtaasti, niin tuli helpotusohjeet.
Mutta tuli myös vaatimuksia, miten sitä suoritustasoa saisi
nostettua. Esimerkiksi ne miesten punnerrukset. Nyt ohjelmassa punnerrusten
kohdalla aloitan niillä miesten punnerruksilla ja teen niin monta kuin menee
puhtaasti. Eli siis varmaan se kaksi. Tämän jälkeen siirrynkin portaisiin ja
otan vähän kulmaa ja jatkan punnerrrussarjan tekemistä helpotettuna. Kun kunto
kasvaa, siirryn alemmas portaissa kunnes joku kaunis päivä ei aloituksen
jälkeen tarvitse enää siirtyä tekemään helpotettua sarjaa portaissa.
Alan myös epäillä, että kyllä ne lapsetkin ehkä jotain tietävät
vanhempiensä mielenlaaduista. LapsiNro1 korosti koko ajan sarjojen välillä pidettävästä
tauosta. Ja totesi lopuksi, että “suurin vaikeushan sulle on se riittävän tauon
pitäminen. Opettele se kunnolla heti alusta”. Jep. Tiedän enemmän kuin hyvin,
että se tauko on minulle todella vaikea. Mutta ohjelma on suunniteltu juuri
siten, että tehdään kunnolla ja jotta pystyy tekemään viimeisenkin sarjan,
pitää harjoitetun lihaksen antaa levätä. Muuten menee niin tukkoon, etttä
ohjeman kunnolla tekemisestä ei tule mitään.
Kokonaisuudessaan, pakollisen alkulämmittelyn jälkeen,
jumppa koostuu kahdeksasta liikkeestä. Jokaista liikettä tehdään kolme sarjaa
ja jokaisen sarjan välissä minuutin tauko.Otan kännykällä aikaa, jotta tauko
tulee pidettyä. Ensimmäisillä kerroilla huomasin, että viimeisten sarjojen
välillä minuuttikin alkoi tuntua lyhyeltä ajalta. Palautustauko tuli siis aina
tarpeeseen. Joikaisessa sarjassa liikkeestä tehdään 10 – 20 toistoa.
Toistaiseksi en pysty vielä tekemään kaikissa liikkeissä sitä täyttä määrää
toistoja. Enkä ihan kaikissa pysty käyttämään sitä määrättyä kahvakuulaa, vaan
teen kevennetysti.
Ensimmäisen kunnon jumppakerran jälkeen tulin niin kipeäksi,
että toipuminen vei viikon. Ja tässä vaiheessa voisin huomauttaa, että olin
nyrjäyttänyt nilkkani muutamaa päivää aikaisemmin eli tein hieman enemmänkin
helpotettuna ja jätin pois pari juttua, mihin nilkka ei taipunut. Viikon päästä
sitten toinen kerta. En ollut enää ihan niin kipeä. Nyt olen tehnyt jo pari
kertaa viikossa. Tein jopa lomalla hotellin kuntosalilla lisättynä
vatsalihaksilla. Tuli hyvä olo. Olen kylä aika tykästynyt tuohon ohjelmaan.
Nyt sitten vain tekemään niin ahkerasti, että se lihaskunto
kasvaa. Ennen kuin siellä ollaan, niin saa tehdä töitä, jotta voi sen ohjelman
tehdä täysimääräisesti niin toistojen kuin painojenkin osalta. Nyt on hyvää
aikaa keskittyä tuohon jumppaan, kun nyrjähtänyt nilkka estää vielä juoksemisen.
Katsotaan sitten parin viikon päästä, mitä jumppa tekee juoksukunnolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti