No, ainakin on uusi vuosi. Uusien kujeiden perään en menisi
kuuluttamaan. Ei mitään uutta tämän auringon alla. Päivät toistava itseään niin
kuin yleensäkin ihmisillä normaalissa elämässä.
Kuntoilu jatkaa myös samaa rataansa. Joulutauon jälkeen jumpat ovat alkanet. Eli
tiistaiain puolitoistatuntia flow-liikuntaa ja torstaisin tunnin core harmony.
Olen edelleen sitä mieltä, että nimien keksiminen eri jumppatunneille on melko
mielikuvituksellista. Mutta ehkä ne jotain kertovat. Olen todella tyytyväinen
näihin jumppiin. Ne aivan selvästi parantavat koordinaatiotani ja kropan
yleistä liikkuvuutta ja toimintaa. Juoksenteluun kuuluu ne 2-3 lenkkiä
viikossa. Tosin, olen vihdoinkin ymmärtänyt, lue: myöntänyt itselleni, muutaman
perusasian.
Tai oikeastaan vain yhden perusasian. Kunto ja toimintakyky
ei kehity ellei haasta itseään hieman enemmän. Olen nyt siinä tilanteessa, että
nykyinen juoksentelu ei oikeastaan vie enää ihan hirveästi suorituskykyä
eteenpäin. En ole pystynyt pidentämään lenkkiä, vaan hölköttelen edelleen sitä
vitosta. En ole myöskään lisännyt vauhtia. Jotta tästä saisi seuraavan askeleen
eteenpäin, pitää lisätä tehoja jalkoihin. Ja sehän tapahtuu ihan tavallisella
lihaskuntoilulla ja/tai erilaisilla juoksuharjoitteilla.
Jumpat, niin hyviä kuin ovatkin, eivät ole riittävän
rankkoja, tai oikeammin haastavia, sen lihaskunnon parantamiseen. Joten kotona
tehtävät pikkujumpat pitäisi muuttaa hieman vaativimmiksi. Ei sitä nyt tarvitse
siitä huolimatta mitään älytöntä riehumista aloittaa. Riittää kun tekee enemmän
kuin mitä nyt. Olen myös miettinyt, että sen kolmannen juoksulenkin ottaminen
ohjelmaan oli sellainen näennäisratkaisu. Sain itselleni hyvän mielen, kun
mukamas jaksan enemmän. No en kyllä oikeastaan jaksa. Järkevämpää olisi muuttaa
tuo kolmas lenkki vaikka spurttien ja erilaisten vetojen tekemiseksi.
Kehittäisi paljon enemmän. Ehkä sieltä sitten jossain vaiheessa tulisi se
mahdollisuus juosta vähän pidempää lenkkiä.
Siinähän sitä olisi taas hyvä suunnitelma toteutusta vaille.
Nyt pitäisi vain saada itsestään irti siihen suorittamiseen. Niin, tässä
välissä voikin pohtia tuota sanavalintaa. Onko se suorittamista vai oikeasti
mielekästä tekemistä? Minulla on hoitojen jälkeen ollut pakottava tarve päästä
samaan kuntoon kuin ennen hoitoja. Ja kun siellä jossain takaraivossa siintää
edelleen se pienen pieni haave vielä yhdestä maratonista. Mutta en oikein osaa
arvioida, mikä olisi järkevä tai realistinen aikataulu tuon entisen kunnon
takaisin saamiseksi. Ei ole hyvä, että pää askartelee koko ajan kuntoiluun
liittyvien ajatusten kanssa.
Mutta…minulla on edelleen pieniä fyysisiä rajoitteita tuohon
kuntoilun “suorittamiseen”. Olen yhä hieman väsynyt. Kuumat aallot tulevat
edelleen ja öisiin herään niihin yleensä kaksi kertaa. Joten pientä väsymystä jos kerran nukkuu
katkonaisia yöunia. Ja vielä satunnaisesti käy niin ettei nukahdakaan kovin
nopeasti uudestaan. Kontrollissa oli puhetta, että on hyvä ottaa se
hormonilääke yötä vasten, helpottaa olemista päivällä ja kuumotukset tulevat
sitten yöllä. Mutta kun se on nyt johtanut tuohon jatkuvaan heräilyyn, niin
olen alkanut siirtämään Tamofenin ottamista siitä illasta aikaisemmaksi. Kun niitä
kuumotuksia on joka tapauksessa, niin mitä sitä varomaan. Ajattelin, että jos
helpottaisi hieman noita iota. Vielä ei ole juuri suurempaa muutosta
tapahtunut, mutta katsotaan. Ihan aamuun
en voi sitä lääkkeen ottoa siirtää, kun siellä on se Thyroxinin ottaminen.
Kellopeliä tämä oleminen.
Nivelkipuja on edelleen. Mutta melkein voisin sanoa, että ne
ovat hieman laantuneet. Aina kun olen näin alkanut ajatella, kivut ovat
ilmoittaneet olemassaolostaan. Rasitus lisää selkeästi särkyä. Eli vaikka
liikunta tekeekin hyvää, niin myös kyllä hieman rasittaa. Jonkin verran on
pientä pahoinvointia, mutta huimauskohtauksia on ollut vain pari. Väsymyksen
vuoksi olen muutaman kerran jättänyt juoksematta kokonaan, mutta yleisimmin
olen kyllä sittenväsymyksen ottaessa ylivallan vain liikkunut hieman kevyemmin. Positiivisena
seikkana voin todeta, että kroppa toimii tässä suhteessa “normaalisti”. Eli jos
juoksu ei kulje, tuntuu vain sellaiselta normaalilta väsymykseltä, jolloin
yleensä saa kyllä aina tehtyä jotain kunhan vain lähtee liikkeelle.
Kiliprauhasen hoitotasapaino näyttäisi nyt siis löytyneen. Kohta on siitä
kontrolli, joten mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan on menty.
Hiuksista on pieni päivitys. Kävin vihdoinkin kampaajalla. Tässä
maassa vain U20lätkämajoukkuella ja minulla oli jäljellä takatukka-hiusmalli.
Oli jo aikakin siis tehdä visiitti kampaamoon. Ja nyt sitten voikin lopettaa
hiusten kasvun seuraamisen. Minusta päästiin jo heti leikkaamaan ihan normaali
kampaus eikä tästä kyllä enää saa oikein mitään erityistä seurattavaa. Nyt siis
lyhyt hiusmalli ja sitä aion hieman kasvattaa, mutta tämä on jo ihan tavallista
leikkaa-kasvata touhua.
Tässä nyt sitten vain odottelen kilpparikontrollia ja lähestyvää
vuosikontrollia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti