Nyt on sitten viimeisestä sytostaatista kulunut se reilut
neljä kuukautta. Ennakkoon ajateltuna tämä oli siis minulle se hetki, kun
huomaisin selkeästi paranevani ja toipuvani kaikista hoidoista ja elämä alkaisi
jaksamisen puolesta sujua normaalisti. Juu, ei nyt kuitenkaan liioitella. Vaikka
tässä onkin nyt viime aikoina keskittynyt ihan johonkin muuhun kuin niiden hoitojen
tuomiin oireisiin, niin kyllä se lopullinen toipuminen tuntuu olevan vielä aika
kaukana. Alan epäillä lääkärien olevan oikeassa siinä, että se totaalinen
toipuminen todellakin kestää hieman pidempään.
Suurin osa niistä
selkeistä fyysistä oireista on tietenkin joko jo mennyt tai laantunut. Mutta jotain
pientä on vielä jäljellä. Olen kyllä aika toiveikas niidenkin häviämisen
suhteen. Vaikka se kropan lopullinen toipuminen veisikin sen melkein vuoden,
niin oletan näiden ihan fyysisten ja selvien oireiden häviävän tässä vähitellen
kokonaan. Ihan jo siksi, että jo nyt ollaan tilanteessa, missä niitä tuskin
enää edes huomaa. Tai sitten kaiken jälkeen ne ei enää tunnu miltään verrattuna
viime talven systeemehin. Olen kyllä myös ottanut asenteen, että en päivittäin
vello oireissani, vaan yritän toimia normaalisti. En tiedä kuinka onnistunut
tässä olen, kun se kuitenkin on johtanut päivittäiseen narinaan kuntoilun
epäonnistumisesta.
Mutta kun nyt alettiin kaivelemaan näitä jäljellä olevia
oireita, niin hieman siitä, mitä vielä on jäljellä. Syöpähoitojen aikanahan
käteen lykättin kaikenlaista esitettä ja lehtistä. Aika monessa tuli esille,
että leikattu rinta saattaa olla arka tai kipeä pitkäänkin. Siis todella
pitkään. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta minulla leikattu rinta on nyt
viime aikoina kipuillut. Jopa ihan kunnolla. Samoin alueet arven ympärillä ovat
minusta melko arkana. Jostain syystä minusta kyllä kaikki oli jo kunnossa
tuossa välissä, tai sitten en vain ole kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.
Mielestäni myös kuntoutin leikatun puolen ihan kunnolla ja pystyin venyttämään
kättä täysin normaalisti. Epäilin kyllä tuossa, että olisi tapahtunut jotain
Koiraa ulkoiluttaessa. Sillä Koiralla kun on tapana vetää ja aina välillä
ruhtaista ihan kunnolla. Mutta joka tapauksessa tämän osalta olen siis
siirtynyt odottamaan aikaa, jolloin kivut rinnasta häviävät.
Sitten oire, josta en nyt ole varma, onko mainittava omana
itsenäisenä oireenaan vai muun toiminnan johdannaisena. Pitkät kävelyt tuovat
takaisin jalkapohjien arkuuden ja särkemisen. Ei siis fysiikkaa vielä kestä. Sytostaattihoitojen
aikana oma hoitaja sanoi jalkojen puutumisesta ja pistelystä, että saattaa jäädä
pitkäksikin aikaa päälle. Luulin, että minulla ei jäänyt, mutta oireet tulevat
näköjään päälle silloin kun rasittaa liikaa. Luonnon oma jarru siis.
Muutenkin kropassa
tulee satunnaisia “kipukohtia”, jotka tulevat ja menevät. Joskus kipuilu kestää
päivän, joskus vähän pidempään. Epäilen tosin, että niistä kaikista ei voi
syyttää pelkästään hoitoja, vaan ainakin jotkut niistä taitavat olla ihan
normaaleja merkkejä ikääntymisestä.
Mutta niitä vain on enemmän kuin oli ennen. Joten luen nekin
oirelistaan. Tarkennuksena, että kaikesta huolimatta huomattavasti vähemmän
kuin itse hoitojen aikana. Se oli kyllä melko epämääräistä aikaa. Yleensäkin
vielä välillä on kipuilujen lisäksi sellainen epämääräinen huono olo, ei siis
pahoinvointi, mikä tulee aina välillä ja menee sitten pois. Nukkuminen auttaa.
En ole huomannut, että ulkoilu mitenkään erityisesti helpottaisi oireita,
vaikka niin monesti sanotaan. Tai sitten olen vielä vain niin heikossa
kunnossa. Sekin on mahdollista.
Ihan se suurin ja selkein on luonnollisesti vielä tämä fyysinen
heikkous ja väsymys. Heikkouden johdosta kaikenlainen hommailu johtaa lisäväsymykseen.
Ja kyllä sitä väsymystä riittää, vaikka kuinka yrittäisi nukkua pois. Vaikka se
on kyllä erilaista kuin ennen. Se kilppariväsymys oli sellaista usvaista ja
mihinkään ei pystynyt tarttumaan. Toki nytkin on päiviä, kun mikään ei suju,
mutta pääsääntöisesti olen päivisin täysin toimintakykyinen. Tämä väsymys on
sellaista, mihin nukkuminen kuitenkin auttaa. Kunhan vain nukkuu
tarpeeksi. Rytmi siis menee siten, että
kun pienen hetken valvoo, niin sitten aika paljon pidemmän hetken nukkuu. Tätä
taustaa vasten voi myös päätellä, että se minun liikuntani ja kuntoiluni on
todellakin vielä erittäin kevyttä.
Ja sittenhän on tietysti sokerina pohjalla se hormonihoidon
tuomat vaihdevuosi-oireet kuumine aaltoineen. Kuumien aaltojen vastapainona
minua palelee käytänöllisesti katsoen koko muun ajan. Tämän alkukes’n sä ei ole mitenkään helpottanut tilannetta. Vaikka
tuo itse hormonihoito vielä jatkuu sen viisi vuotta, niin sen tuomien oireiden
pitäisi poistua tässä vähitellen. Lääkärin mukaan “muutamassa viikossa, mutta
viimeistään ensimmäiseen kontrolliin mennessä on yleensä loppuneet”. Kovin on
taas tämäkin yksilöllistä. Voin todeta omalta osaltani kolmen kuukauden
hormonilääkityksen jälkeen oireiden ihan pikku-pikku-lievästi laantuneen. Mutta
ei niin paljoa, että näkisin erityisen kirkasta valoa tunnelin päässä. Joten
taitaa mennä minun osaltani lähemmäksi sitä ensimmäistä kontrollia syyskuussa. Kuumotuskohtaukset
herättävät edelleen öisin eli sekin lisää väsymystä.
Tasapuolisuuden nimissä pitänee myös mainita jotain siitä,
mitä ei enää ole. Nimittäin päänsäryt. Tämä on minulle niin iso asia, että ei
voi jättää huomioimatta. Kun päänsärky on ollut ominaispiirre monen vuoden
ajan, niin sen puuttuminen aiheuttaa ihmettelyä. Ja ihastusta. Saan toki pienen
säryn aikaiseksi kun teen jotain, mistä aiheutuu niskajännitystä. Mutta tätä on
ollut nyt vain pari kertaa . Entisessä elämässä päänsräky oli erottamaton
kumpani. Saa mennä, enpä kyllä sitä ikävöi takaisin.
Ja loppuun päivitys siitä näkyvimmästä oireesta eli hiusten
lähtemisestä. Hiukset eivät ole juurikaan kasvaneet. Minun mielestäni. Mutta
kyllä ne jo ehkä jollain mittarilla arvioituna näyttää siltä, että olisi
tarkoituksella leikattu lyhyeksi. Kampaaja, näin kun vein LapsenNro2
kampaajalle, totesi, että syksyllä voidaan alkaa siistiä. Ja kuulemma yleistä
on, että aluksi kasvaa todella hitaasti. Pitkän kituliaan kasvukauden jälkeen
sitten lähtee normaaliin kasvuun. Tapahtuisikohan tämä sen noin vuoden kuluttua
sytostaattihoitojen loppumisesta? Se kuulostaisi aika järkevältä. Kulmakarvoja
on tullut muutama hassu kappale lisää. Enemmänkin kyllä vielä mahtuu eli
niitäkin odotellessa.
Heippa,
VastaaPoistaKuulostaa tutulta nuo oireesi. Rinnan kipuilu saattaa johtua sädehoidosta, koska kuulemma sen vaikutukset ovat suurimmillaan 3kk sädehoidon loppumisesta. Lisäksi sain kummallisen kainalokivun, joka hävisi kolmessa viikossa. Itse huomasin nyt kuumien aaltojen selvästi laantuneen, 6kk sytoista. Minultakin katosi kummalliset päänsäryt :D terveisin kohtalotoveri Meikusta syksyltä.
Heh:). Kiitos muistutuksesta! Olin jo kokonaan unohtanut tuon. Vaikka kyllä siitä sanottiin. Hyvä kuulla, että parempaan menossa. Perässä tullaan!
VastaaPoistaPiti lisätä, että niitä kiharoita saattaa tulla, näkisitpä mun pään, Shirley Temple! Kylmähattuhoidon ansiosta minun tukka lähti kasvuun heti ja on nyt sellainen lyhyt polkka ja takaa aivan kihara- huh- jospa se suoristuu. Otan Biotin Strong- nimistä valmistetta ja kampaaja kehui Havupuu-uutetta, otan sitäkin hiusten kasvuun. Hiusta on kyllä todella paljon ja se on vahvaa hiusta. Olen onnistuneesti nyt värjäytynyt blondiksi. Vähän nuo kiharat kyllä häiritsee, eivät ole ihan minua :). Vuosikontrolli häämöttää!
VastaaPoista